maanantai 8. lokakuuta 2012

Ulkopolitiikan kuuma peruna

Olemme tutustuneet isäntäperheisiimme niin hyvin kuin molemminpuolinen kielimuuri ja suomalainen ujouteen asti menevä kohteliaisuus ovat antaneet myöten. Minun kohdallani mainittu kohteliaisuus on ilmennyt kenties liikana varovaisuutena puheenaiheiden suhteen.

Olisin kiinnostunut kiinalaisten ihmisten näkemyksistä, poliittisista mielipiteistä ja vastaavasta, mutta sellaisen tiedon onkimisesta on turha haaveilla, sillä en uskalla mainita mitään esimerkiksi Japaniin viittaavaa, sillä oletan sen olevan jokseenkin arka aihe. Kuitenkin isäntäperheeni tyttö kuuntelee paljon japanilaista musiikkia ja hänen huoneensa on puolillaan kaikenlaisten japanilaisten animaatiosarjojen oheistuotteita, joten ainakaan kaikki kyseiseen maahan liittyvä ei ole täysin kiellettyä.

Eräässä isäntäperheessä ei edes tiedetä, miksi Japania ja japanilaisia vihataan Kiinassa. Se on vain yleinen tapa. Ennen matkaa luin Helsingin Sanomista Pekingin Japaninvastaisten mielenosoittajien haastatteluita, jossa useampikin kertoi olevansa paikalla työnantajansa pyynnöstä ja toisekseen kokeakseen, millaista mielenosoittaminen on. Se on yleensä kielletty Kiinassa. Moni mielenosoittaja ei vaikuttanut tuntevan maiden historiaa kovin hyvin, jos ollenkaan: toinen vaati japanilaisia pyytämän anteeksi pahoja toisen maailmansodan aikaisia tekojaan (vaikka Japanin pääministeri on tehnyt niin jo useampaan kertaan) ja toinen väitti japanilaisten miehittäneen Kiinalle virallisesti kuuluvan saaren. Tuntuukin, etteivät tavalliset kiinalaiset tiedä paljoa valtiotason asioista, varsinkaan tuoreimmista sellaisista.

Salla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti