Kiinalaisesta elämäntavasta

Kaikki ovat saaneet omanlaisia kokemuksia kiinalaisista perheistä ja kulttuurista. Jotkut ovat päässeet aitoon kiinalaiseen oopperaan, toiset koripallopeliin tai pelaamaan sulkapalloa kiinalaisten kanssa. Olemme oppineet kiinalaisesta kulttuurista, että tärkeää on viettää iltaisin aikaa perheen kanssa kotona.

Koulu on myös kiinalaiselle nuorelle tärkeä osa elämää. Olemme kuulleet joltain kiinalaisilta, että opiskelu ulkomailla kiehtoo heitä. Opiskeltaessa Kiinassa oppitunneilla on jopa 50 opiskelijaa, opettaja seisoo luokan edessä ja läksyjä annetaan paljon.

Kun olemme kävelleet kadulla ihmiset ottavat meistä kuvia ja pyytavat meitä heidän kanssaan kuviin.  Tämä on mielestämme hassua, silla kadulla olevissa mainoksissa esiintyy myös länsimaalaisia ihmisiä.

Kiinalaiset ovat hyvin kiinnostuneita kulttuuristamme Suomessa. Koulusysteemi on meidän ikäisiä koskettava aihe ja myös yleinen jokapäiväinen elämä Suomessa kiinnostaa heitä.

Odotamme innolla huomista yritysvierailua, jotta näemme, miten suomalaiset yritykset pärjäävät Kiinassa ja kuinka kansainvälinen yhteistyö toimii Kiinan ja muiden maiden välillä.

Matka on kokonaisuudessaan ollut unohtumaton kokemus, sekä kaikkien mielestä mielenkiintoinen ja hyvin antoisa.

Sara ja Aino

Ulkopolitiikan kuuma peruna

Olemme tutustuneet isäntäperheisiimme niin hyvin kuin molemminpuolinen kielimuuri ja suomalainen ujouteen asti menevä kohteliaisuus ovat antaneet myöten. Minun kohdallani mainittu kohteliaisuus on ilmennyt kenties liikana varovaisuutena puheenaiheiden suhteen.

Olisin kiinnostunut kiinalaisten ihmisten näkemyksistä, poliittisista mielipiteistä ja vastaavasta, mutta sellaisen tiedon onkimisesta on turha haaveilla, sillä en uskalla mainita mitään esimerkiksi Japaniin viittaavaa, sillä oletan sen olevan jokseenkin arka aihe. Kuitenkin isäntäperheeni tyttö kuuntelee paljon japanilaista musiikkia ja hänen huoneensa on puolillaan kaikenlaisten japanilaisten animaatiosarjojen oheistuotteita, joten ainakaan kaikki kyseiseen maahan liittyvä ei ole täysin kiellettyä.

Eräässä isäntäperheessä ei edes tiedetä, miksi Japania ja japanilaisia vihataan Kiinassa. Se on vain yleinen tapa. Ennen matkaa luin Helsingin Sanomista Pekingin Japaninvastaisten mielenosoittajien haastatteluita, jossa useampikin kertoi olevansa paikalla työnantajansa pyynnöstä ja toisekseen kokeakseen, millaista mielenosoittaminen on. Se on yleensä kielletty Kiinassa. Moni mielenosoittaja ei vaikuttanut tuntevan maiden historiaa kovin hyvin, jos ollenkaan: toinen vaati japanilaisia pyytämän anteeksi pahoja toisen maailmansodan aikaisia tekojaan (vaikka Japanin pääministeri on tehnyt niin jo useampaan kertaan) ja toinen väitti japanilaisten miehittäneen Kiinalle virallisesti kuuluvan saaren. Tuntuukin, etteivät tavalliset kiinalaiset tiedä paljoa valtiotason asioista, varsinkaan tuoreimmista sellaisista.

Salla

Kielletty kaupunki ja paikallista ruokaa

Heräsimme levänneinä uuteen päivään ja kokoonnuimme koululle. Ajoimme bussilla Tienanmenin aukiolle ja vierailimme Kielletyssä kaupungissa. Bussissa jaoimme kokemuksia kaikesta siitä mitä olimme kokeneet edellisenä päivänä: paljon oli tapahtunut ja muisteltavaa jäi varmasti myös tulevaisuuteen! Kielletyssä kaupungissa saimme tietoiskuja Kiinan historiasta ja kulttuurista. Sopivassa välissä pidimme tietokilpailun oppimistamme asioista.

Lopuksi vierailimme Pekingin vanhaan kaupungin hutongeissa, jossa pääsimme hurjastelemaan riksoilla! Ajelun jälkeen pääsimme syömään (tietenkin puikoilla) paikallisen perheen kotonaan pitämään kotiravintolaan. Riksahurjastelu jatkui prinssi Gongin palatsille, joka oli minikokoinen Kielletty kaupunki aukioineen ja puistoineen.

Pitkän päivän jälkeen palasimme takaisin kouluille ja isäntäperheisiin. Vietimme aikaa heidän kanssaan mm. käymällä kaupassa ja syömällä illallista. Jännittyneinä jäämme odottamaan huomista: luvassa on vierailu Kesäpalatsissa ja koulun 30-vuosijuhlissa edustaminen yhdessä 4000 oppilaan ja 200 muun kutsuvieraan kanssa.

Kirjoitti Pinja

Ni hao! Täällä ollaan!

Perjantaiaamuna laskeuduimme Pekingin lentokentälle. Takana oli rankka koulupäivä ja muutama hassu hetki nukkumista taikka nuokkumista. Edessä kuitenkin oli monta erilaista päivää ja asiaa kohdattavana. Ajelimme pikkukoulubussilla koululle, jossa meitä odotti erikoinen aamupala: hampurilainen ja kahvia. Ei auttanut muu kuin syödä aamiainen hymy huulilla.

Aamiaisen jälkeen jännitys nousi huimaksi. Perheet saapuivat koululle ja meidät jaettiin perheisiin. Tämän jälkeen toivotimme kavereillemme onnea matkaan ja lähdimme uusiin koteihimme.

Päivän vietimme kukin tahollamme perheen kanssa. Otin päiväunet ja kiertelimme perheeni kanssa yliopistojen puutarhoissa, vierailimme olympia-alueella, söimme paikallista ruokaa ja tutustuimme uusiin ystäviimme.

Yli 30 tunnin valveillaolon jälkeen väsytti! Uuden kulttuurin kohtaaminen ja ymmärtäminen on raskasta puuhaa. Korvat ja silmät ovat jatkuvassa valmiudessa kohtaamaan jotakin uutta ja ihmeellistä. Vieraina meidän pitää olla valmiita joustamaan ja innokkaita, mitä tahansa on luvassa. Matka ei kuitenkaan ole pelkästään väsyttävä, se on silmiä avaava kokemus ja saamme olla kiitollisia siitä tästä mahdollisuudesta.

Kirjoitti Pinja

---

PS. Blogia päivittää kotimaassa Kyösti Blinnikka, jolle matkalaiset lähettävät raporttinsa sähköpostilla.

Lähtötunnelmissa!

Nyt jännittää! Enää yksi yö ja matka kohti Kiinaa ja Pekingiä alkaa. Tuliaiset on ostettu ja matkalaukku haettu varastosta. Pakkaaminen voi siis alkaa! Mukaan täytyy muistaa ainakin iPadit, jotka saamme lainaksi koululta, adapteri ja kiinalaista rahaa, yuaneja. Ja sekä tiestysti siistit juhlavaatteet sunnuntaita varten: olemmehan me kutsuvieraita sunnuntaina järjestettävissä koulun 30-vuotisjuhlissa.

Olemme valmistautuneet matkalle myös kielellisesti: syksyn ajan olemme saaneet kiinankielen opetusta kerran viikossa. Perustervehdykset ja -toivotukset ovat hallussa, onhan se kohteliasta osata kiittää ruoasta ja toivottaa hyvää huomenta! Lahjakkaimmat osaavat kuitenkin kysyä kiinaksi "saanko puhelinnumerosi?" ja "tervetuloa Suomeen". Eikä listasta voi myöskään unohtaa sitä tärkeintä:"minä rakastan sinua."

Ohjelmassa on mm. vierailu Kielletyssä kaupungissa ja Kiinan muurilla. Vietämme aikaa myös isäntäperheiden kanssa ja käymme paikallisessa Silk-marketissa, jossa voimme käyttää oppimaamme sanastoa: Tài gui le (se on liian kallis).

Fiilikset tällä hetkellä ovat jännittyneet, mutta innostuneet. Vastassa perjantaiaamuna voi olla mitä vain: emme tiedä kiinalaisesta koulusysteemistä lähes mitään ja perheet voivat olla minkälaisia vain. Matkaan lähdemme kuitenkin avoimin mielin ja valmiina uusiin haasteisiin!

Kaikkea ei oppikirjoista voi oppia. Niinkuin kielen oppii puhumalla niin kulttuurin oppii elämällä arkea paikallisten kanssa. Viikon päästä me kaikki olemme varmasti henkisesti rikkaampia, kun uusia maailma avautuu meille!



Sara&Pinja

Tie olarilaisten sydämiin käy kiinalaisen ruoan kautta

Olarin lukion The Project China 2012 on käynnistynyt. Viime keväänä valittu 14 opiskelijan tiimi on lähdössä opintomatkalle lokakuun ensimmäisellä viikolla. Ystävyyskoulumme Zhong Guan Cun Highschool viettää 30-vuotisjuhlia, johon saimme kutsun. Matkaan lähdemme 2. jakson alussa eli 4.10. Päivitämme matkan aikana blogiamme mukaan ottamiemme iPadien avulla. Käykäähän lukemassa.

Projektimme ei tänä vuonna pääty opintomatkaan vaan se toimii nyt tiedonhakumatkana, jonka perusteella tehdään e-kirja. Julkaisun työnimenä on "Kiinailmiöitä 2" ja se on ladattavissa myöhemmin syksyllä koulun kotisivulta kaikkien halukkaiden luettavaksi.

Kiina-kurssin ruoanlaitto ja illanistujaiset kotitalousluokassa 17.9.

Ryhmämme laittoi kiinalaista ruokaa, täytti viisumihakemukset ja sai viime hetken ohjeet matkaa varten.

Kirjoitti: Sari Halavaara & JP Lehtonen

Keisarillisuutta, kommunismia ja kuluttamista

Tänään vuorossa oli päiväretki Kiellettyyn kaupunkiin, Tienanmenin aukiolle sekä Silk Marketille. Aina yhtä piristävien kuuden tunnin yöunien jälkeen 40 minuutin bussimatka tuntui tervetulleelta uuden oppaamme samalla selittäessä mielenkiintoisia asioita Beijingin historiasta. Paikan päällä maailman suurimman palatsikompleksin muurien suojassa kaikki kirjat ja elokuvat keisariajan Kiinasta kipusivat mieleen kiviportaiden johtaessa meitä läpi pronssileijonien vartioiman Ylimmän harmonian salin ohitse pitkin lohikäärmeveistosten koristamia aukioita. Rakennusten sisälle pääsi ikävä kyllä kurkistamaan vain ikkunoiden ja ovien läpi, ja silloinkin näytteillä oli vain muutamia palatsin alkuperäisiä esineitä. Joukkomme herätti hilpeyttä paikallisissa, ja monia varta vasten pyydettiin kuvaan myös nähtävyyksiä ihastelemaan tulleiden kiinalaisten kanssa.

Kierros jatkui Kielletyn kaupungin erikoiseen kellonäyttelyyn, jonne oli kiinalaisten kellojen sijaan kerätty keisarin 1700-luvulla saamia lahjoja länsimaalaisilta. Vartin museokäynnin jälkeen olimme jo yli puolivälissä palatsialuetta ja suuntasimme kohti upeaa palatsipuutarhaa, jonne oli kiinalaiseen tyyliin pistetty myös valtavasti erimuotoisia kiviä sekä muutama pagodi. Opas kertoi puutarhan kiveysten muhkuraisuuden olleen eräänlainen jalkahieronta keisarilla tämän kävellessä paljain jaloin ympäri puutarhaa mietiskellen.

Kielletyn kaupungin jälkeen siirryimme lounaalle, joka mieluisaksi yllätykseksi osoittautui nuudeleiksi. Lounaan jälkeen jatkoimme Taivaallisen rauhan aukiolle, jossa punaiset liput liehuivat Maon mausoleumin vieressä, jossa puolueenjohtajan balsamoitua ruumista edelleen säilytetään. Maon potretti komeili aukion vastakkaiselle puolella Tienanmenin portilla. Suunnitelmamme vierailusta aukion vieressä sijaitsevassa Kiinan uudelleen avattussa kansallismuseossa ei harmi kyllä toteutunut, sillä museoon oli puolentoista tunnin jono. Jäimme ihastelemaan Taivaallisen rauhan aukiota, tätä kommunismin ihmettä, hieman pitemmäksi aikaa ennen ostoskierrostamme Silk Marketissa.

Silk Market vaikutti ensin tavalliselta kauppakeskukselta, vaikka oli odottanut basaarimaista toria. Sisällä oli kuitenkin aitoa basaarimeininkiä innokkaine kauppiaineen sekä samankaltaisine krääsineen ja hyötytavaroineen. Marketin sisäänkäynnin mainoslause "the number one favorite shopping place of foreigners" ei luvannut hyvää, sillä kaikkialla tuotteet oli ylihinnoiteltu turisteja varten. Tavaroista saatettiin vaatia jopa tuhat yuania, mutta tinkimisen jälkeen maksuksi kelpasikin alle 100. Puolentoista tunnin kulutusjuhlan jälkeen alkoi mietityttää kaikkien matkamuistojen mahtuminen matkalaukkuun...

Eemi