keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Keisarillisuutta, kommunismia ja kuluttamista

Tänään vuorossa oli päiväretki Kiellettyyn kaupunkiin, Tienanmenin aukiolle sekä Silk Marketille. Aina yhtä piristävien kuuden tunnin yöunien jälkeen 40 minuutin bussimatka tuntui tervetulleelta uuden oppaamme samalla selittäessä mielenkiintoisia asioita Beijingin historiasta. Paikan päällä maailman suurimman palatsikompleksin muurien suojassa kaikki kirjat ja elokuvat keisariajan Kiinasta kipusivat mieleen kiviportaiden johtaessa meitä läpi pronssileijonien vartioiman Ylimmän harmonian salin ohitse pitkin lohikäärmeveistosten koristamia aukioita. Rakennusten sisälle pääsi ikävä kyllä kurkistamaan vain ikkunoiden ja ovien läpi, ja silloinkin näytteillä oli vain muutamia palatsin alkuperäisiä esineitä. Joukkomme herätti hilpeyttä paikallisissa, ja monia varta vasten pyydettiin kuvaan myös nähtävyyksiä ihastelemaan tulleiden kiinalaisten kanssa.

Kierros jatkui Kielletyn kaupungin erikoiseen kellonäyttelyyn, jonne oli kiinalaisten kellojen sijaan kerätty keisarin 1700-luvulla saamia lahjoja länsimaalaisilta. Vartin museokäynnin jälkeen olimme jo yli puolivälissä palatsialuetta ja suuntasimme kohti upeaa palatsipuutarhaa, jonne oli kiinalaiseen tyyliin pistetty myös valtavasti erimuotoisia kiviä sekä muutama pagodi. Opas kertoi puutarhan kiveysten muhkuraisuuden olleen eräänlainen jalkahieronta keisarilla tämän kävellessä paljain jaloin ympäri puutarhaa mietiskellen.

Kielletyn kaupungin jälkeen siirryimme lounaalle, joka mieluisaksi yllätykseksi osoittautui nuudeleiksi. Lounaan jälkeen jatkoimme Taivaallisen rauhan aukiolle, jossa punaiset liput liehuivat Maon mausoleumin vieressä, jossa puolueenjohtajan balsamoitua ruumista edelleen säilytetään. Maon potretti komeili aukion vastakkaiselle puolella Tienanmenin portilla. Suunnitelmamme vierailusta aukion vieressä sijaitsevassa Kiinan uudelleen avattussa kansallismuseossa ei harmi kyllä toteutunut, sillä museoon oli puolentoista tunnin jono. Jäimme ihastelemaan Taivaallisen rauhan aukiota, tätä kommunismin ihmettä, hieman pitemmäksi aikaa ennen ostoskierrostamme Silk Marketissa.

Silk Market vaikutti ensin tavalliselta kauppakeskukselta, vaikka oli odottanut basaarimaista toria. Sisällä oli kuitenkin aitoa basaarimeininkiä innokkaine kauppiaineen sekä samankaltaisine krääsineen ja hyötytavaroineen. Marketin sisäänkäynnin mainoslause "the number one favorite shopping place of foreigners" ei luvannut hyvää, sillä kaikkialla tuotteet oli ylihinnoiteltu turisteja varten. Tavaroista saatettiin vaatia jopa tuhat yuania, mutta tinkimisen jälkeen maksuksi kelpasikin alle 100. Puolentoista tunnin kulutusjuhlan jälkeen alkoi mietityttää kaikkien matkamuistojen mahtuminen matkalaukkuun...

Eemi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti