Kuvakatsaus

Kielletyssä kaupungissa ja hutongeilla

Hyvin nukutun yön ja maittavan aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Kiellettyä kaupunkia. Päivä valkeni lämpimänä ja aurinkoisena, jee! Nykyään Palatsi museoksi kutsuttu keisarien asuinpaikka sijaitsee keskellä valtavaa Pekingiä. Tämä oli kaupungin keskustalle suotuisa rakennuspaikka, sillä pohjoisessa sijaitsee Pitkäikäisyyden mäki ja etelässä vesi.

Kielletyn kaupungin edustalla on Tianain'nemin aukion. Valtavalla aukiolla on suuri Kiinan lippu, joka nostetaan tankoon aamuisin ja lasketaan joka ilta kansallislaulun soidessa. Aukion laidoilla ovat muun muassa Kiinan eduskuntatalo eli kansankongressi 

Kielletyn kaupungin portilla näimme suuren Maon kuvan. Kuvan alta astelimme suureen palatsikompleksiin. Kielletty kaupunki on todellakin suuri keisarien vallannäyte. Koko alue on kilometrin pitkä ja 700 metriä leveä. Rakennukset ovat isoja ja niitä on paljon. Väitetään, että Kielletyssä kaupungissa olisi 9 999,5 huonetta. Onhan numero 9 hyvänonnen luku. Kulta kiilsi ja rakennukset olivat täynnä koristeita ja kirjailuja.

Merkittävät luvut, värit ja eläimet tulivat myös hyvin selville. Lukua yhdeksän käytetään mm. huoneiden lukumäärässä ja ovien nupeissa. Siltoja, joista keskimmäistä käytti vain keisari, on viisi, joka on myös onnenluku. Muun muassa lohikäärme, riikinkukko, kilpikonna sekä kurki ovat eläimiä, joista kilpikonna merkitsee pitkäikäisyyttä. Niitä esiintyi sekä isoina patsaina että katon räystäiden koristelussa.

Kielletty kaupunki on museo, jossa tarkoituksena ei ole katsoa esineitä tai huonekaluja, vaan sen sijaan ihailla palatsialuetta. Muutamassa rakennuksessa näkyi huonekaluja, muuten rakennukset olivat tyhjiä tai niihin ei nähnyt sisälle. Muille kiinalaisille taisimme me vaaleine hiuksineen, sinisine silmineen sekä erilaisine kasvoineen olla suurempi nähtävyys kuin itse rakennukset. Valokuviin muiden kiinalaisten kanssa pääsi useampi meistä tahtomattaankin, sillä kuvan taustaksi haluttiin mieluimmin meidän ryhmä kuin palatsi.

Pelattiin tietovisapeliä

Kun olimme päässeet läpi sokkeloisen Kielletyn kaupungin puutarhoineen ja palatseineen, suuntasimme bussilla kohti Hutong-aluetta. Hutongit ovat matalia yksikerroksisia asuintaloja. Pyörätaksit veivät meidät paikalliseen hutongiin, johon oltiin perustettu ravintola. Söimme maittavan aterian, jonka jälkeen olo oli taas energiaa! Tauko oli paikallaan, koska kuuma päivä ja kävely veivät voimia.

Kun olimme syöneet, jatkoimme matkaa hetken pyörätakseilla. Tutustuimme keisarin veljien aikoinaan asumaan hutongiin, joka oli kuin minikokoinen Kielletty kaupunki. Samaan tyyliin rakennettu alue oli puutarhoineen samankaltainen, mutta huomattavasti pienempi. Huoneitakin sanottiin olevan vain 99,5. Näimme myös kiinalaisen näytelmän vanhanajan naimakaupoista ja keisariparista.

Pitkän päivän jälkeen tunnelmat ovat väsyneet mutta onnelliset! Yksi osa Pekingiä on nyt koluttu läpi. Huikeaa, kuinka erilainen paikka Peking oikein on! Vaikka aikataulu on tiukka, myös ensikerralle jää valtavasti nähtävää ja koettavaa! Huomenna koulun 30-vuotis juhla. Näemmeköhän me kenties lohikäärmeitä...?

Sara

Perheiden väliset suhteet Kiinassa

Jo aiempien tietojeni tueksi olen Kiinassa asuessani huomannut kuinka perheen hierarkia näkyy jokapäiväisessä elämässä. Perheen isä päättää niin ravintolassa tilattavat ruoat kuin lapsen ja äidin menemisetkin. Isällä on vastuu niin rahasta ja sen tulosta, kuin lapsen koulunkäynnistäkin. Isän päätöstä kunnioitetaan ja totellaan.

Täällä kiinalainen äitini on hyvin vieraanvarainen ja äidillinen. Ruoka on aina valmiina pöydässä ja vaatteetkin saan pestyksi äidin toimesta. Suomalaiselle kiinalaisten tuttavallisuus niin fyysisen kosketuksen kuin huolenpidonkin kantilta voi kuitenkin välillä tuntua hyvin vieraalta ja ehkä ahdistavaltakin. Toisaalta tällainen on kivaa vaihtelua ja jopa eksoottista suomalaisesta näkökulmasta.

Perhe on kiinalaisille ylipäänsä tärkeää. Se korostuu nyt varsinkin loma-aikaan kun perheen kanssa pyritään viettämään mahdollisimman paljon aikaa kotona ja syödessä. Ravintoloihin kutsutaan niin sukulaiset kuin ystävätkin, jotka kuuluvat myös perheeseen. Sedät, veljet ja tädit jne. ovat usein nimiä joita annetaan hyville ystäville isän ja äidin puolesta. Ruokailu on suuri osa sosiaalista kanssakäymistä ja seurustelua, jota pidetään hyvin tärkeänä.

Sini K.

Nuoren naisen elämää Pekingissä

Kiinalaisissa perheissä asuminen on tuonut meidät lähelle arkipäivän todellisuutta. Itselläni on herännyt matkan aikana kysymyksiä, joita olen sitten host-siskolleni esittänyt. Kiinan yhdenlapsen politiikka on varmasti monia muitakin puhutteleva aihe.

Mietin lentokoneessa millainen perhe minulla tulisi olemaan. Mietin hetken, että olisipa suloista, jos perheessä olisi pieniä nappisilmäisiä tenavia, mutta sitten tajusinkin, että se on Kiinassa hyvin harvinaista. Mielenkiinnosta kysyinkin host-siskoltani, miltä hänestä tuntuu se, ettei hänellä voi olla sisaruksia. Hän vastasi, että hänen mielestään on surullista ettei hänellä ole sisaruksia, erityisesti hän haluaisi pikkusisaruksen. Hän sanoi, että toisista huolehtimisen oppiminen on hankalaa kun ei ole sisaruksia. Hän korosti tärkeiden ystävien suurta merkitystä. Hyvänä puolena yhdenlapsen politiikassa hän näkee sen, että saa paljon jakamatonta huomiota vanhemmiltaan.

Hassua on myös se, että kun liikumme kaupungilla yhdessä perheen kanssa, pitää host-äiti minua usein kädestä kiinni. Ystävällinen ele, mutta en koe tarvitsevani 17-vuotiaana sen kaltaista holhousta. Täällä lapsista pidetään ilmeisesti hyvin huolta. Host-siskoni ihmetteli sitä, että minulla on poikaystävä. Hän kertoi, että hänen vanhempansa eivät sallisi hänen seurustelevan ennen 18-vuoden ikää. Perusteluna on kuulemma se, että seurustelu häiritsee kouluun keskittymistä. Jotkut kuulemma seurustelevat kuitenkin vanhemmiltaan salassa.

Koulu ja läksyt tuntuvat olevan host-siskolleni hyvin merkityksellisiä. Normaalin 8 tunnin koulupäivän jälkeen hänellä saattaa olla vielä yksityistunteja. Myös läksyjä hän puurtaa usein iltaan asti. Kun kerroin hänelle, että Suomessa kaikki eivät edes tee läksyjään oli hän hyvin ihmeissään. Luulisi, että oppimistulokset karsivat siitä, että elämä on pelkkää koulunkäyntiä. Harrastukset nimittäin jäävät kuulemma koulun takia pois, ei semmoisissa ehdi käymään. Itse en jaksaisi varmasti arjessa yhtä hyvin ja koulumenestykseni olisi heikompi ilman rakkaita ja virkistäviä harrastuksiani.

Läksijäisiltana otettu yhteiskuva

Koulun etusivu

Sini S.

Kolme rankkaa päivää Kiinassa

Lento

Ensi kerralla pitänee muistaa kunnolliset korvatulpat ja silmälaput. Jotenkin sen tuulen kohina ja puheensorina on kovimmillaan juuri silloin, kun yrittää epätoivoisesti torkkuja edes parin tunnin unet.

Edessä istuvat kiinalaiset leidit kaatoivat penkkien selkänojat muitta mutkitta lähes vaakatasoon, eivät sen enempiä kyselleet takana istuvilta onko okei, toisin kuin itse on Euroopan sisäisillä lennoilla tullut on tottuneeksi.

Istumapaikkaa varatessani oikealla puolellani oli kaksi varattua paikkaa, kun taas vasemmalle puolelleni tuli istumaan Elisa. Koneessa ilmeni, että oikealla puolellani ollut paikka olikin sitten tyhjä - tai sitten sen reunimmaisen paikan kiinalaistäti oli todella varannut paikan ihan vain sitä nättiä Burberryn (mutta aito vaiko ei, kas siinä pulma) laukkujaan varten. Kun eihän näistä kiinalaisista (ainakaan vielä) oikein tiedä. Vapaa penkki vieressä meinasi kuitenkin mukavasti tilaa taitella jalat miten huvitti.

Seuraavan istuimen selkänojaan kiinnitetyssä näytössä, aivan nenäni edessä, häämötti lentokartalla Peking jo ihan lähellä. Suuremman huomioni keräsi kyllä vähän aiemmin ohitettu Hohhot -niminen paikkakunta(?). Pistävät välillä mietityttämään nuo kartan näyttämien paikkakuntien nimien valinnat - Suomesta on spotattu Helsingin lisäksi Sodankylä, joka on kyllä todella keskellä ei mitään, vaikkei siitä kauhean pitkää matkaa Pyhän laskettelurinteille olisikaan.

Hyvin lyhyet torkut alla, mutta onneksi kofeiini on keksitty. Laskeutuminen lähestyessä ulkona häämötti nopeasti laajeneva, kaunis auringonnousu.

 Kuva juuri ennen lentokoneeseen nousemista

Ensi tapaaminen perheen kanssa

Ihanaa, ainakin yksi perheen jäsenistä osaa kiitettävän hyvin englantia - perheen isä. Ei vielä ihan valjennut, mitä hän tekee työkseen. Perheen äiti on historian opettajana samassa koulussa, jossa tytär Alisha(?) opiskelee, ja jonka kautta meidät olarilaisetkin tänne kutsuttiin. "Minun kiinalaiseni" eli Alisha puhuu ihan kohtuullisesti englantia, mutta on aika ujo. Keskustelu ei ainakaan näin ensimmäisenä päivänä edennyt perusasioita pidemmälle. Perheen äiti puhuu englantia vain hyvin vähän ja hapuillen, mutta hymyilee paljon.

Perheellä on hieno auto, valkoinen kaunis kissa (jolla toinen silmä on sininen ja toinen vihreä) ja saan nukkua omassa huoneessa. Hiukan nolottaa, sillä tiedän tämän olevan Alishan huone, kun taas hän nukkuu viereisessä työhuoneen tapaisessa, mutta en valita. Olo on kuin kuningattarella, kun kysytään, mitä haluaisin tehdä tänään ja minne mennä, haluanko levätä vai mennä vaikka shoppailemaan.

Kun olin asettunut sisälle, kannettiin eteeni tervetuloseremonian tapaisesti kolmea eri hedelmälajia, joita en ollut koskaan ennen nähnyt saati maistanut. Yksi taisi olla nimeltään 'Dragon fruit', toinen 'Date' (olisin voinut vaikka vannoa, että kyseessä on granaattiomena) ja kolmas jokin muu. Uusia makukokemuksia siis heti alkuun (sitä aamulla koululla syötyä liian tulista kiinalaista kanahampurilaista tietenkään unohtamatta), ja lisää on tulossa.

Näytin kamerasta kuvia meiltä kotoa ja kotipiiristä, perheestä ja kissasta. Ihastelivat, kuinka suuri perhe ja piha meillä on, niin paljon tilaa. Tottahan se on, verrattuna tähän kerrostaloviidakkoon. Mutta kaunis koti on näilläkin. Erilainen, mutta siisti. Ja lemmikkinä kissan lisäksi kolme kilpikonnaa.

Jaoin kotoa tuomani tuliaiset, eivät välttämättä ymmärtäneet niiden "laadun" päälle, sillä Marimekko, Iittala, Fazer tai Muumi-hahmot eivät mitkään näyttäneet soittavan kelloja. Odotan silti innolla sitä, kun joku uskaltautuu maistamaan niitä turkinpippureita! Olivat kuitenkin ihastuksissaan, kai heidän mielestään niitä lahjoja oli paljon. Uskon, että lemppari taisi olla se isoilla valokuvilla varustettu englanninkielinen kirja Suomesta. En kai vielä oikein ymmärrä, miten iso asia minun majoittamiseni ja kestittämiseni heille on, välillä nolottaa kun en haluaisi olla vaivaksi.

Lounaan jälkeen lähdimme käymään läheisessä puistossa, jossa oli kukkia, pari suihkulähdettä sekä ihan hirveän paljon kiinalaisia. Tunsin itseni turistinähtävyydeksi, kun heitä tuli vähän väliä viereen kuvaamaan tai kysymään yhteiskuvaan. Sama jatkui, kun vierailimme TV Towerissa, jonne ensin jonotettiin pitkään. Kaikki tuntui tuplasti pidemmältä, kun kokoajan oli vähän tukahduttavan kuuma. Mutta toivon mukaan sain muutaman hyvän kuva.

Kielletty kaupunki

Päivän pääteema oli käynti kielletyssä kaupungissa ja hutongeilla. Päällimmäiseksi mieleen jäi kuitenkin se loputon ihmismäärä. Toisin sanoen kiinalaisia silmän kantamattomiin. Me suomalaiset vaaleatukkaiset turistit oltiin niin kuin toinen valokuvattava ja kiinnostava turistikohde siinä kiinalaisten historiallisten rakennusten ohella. Ei siinä mitään että kuvaavat, mutta silloin kun niihin kuviin tullaan pyytämään kesken opastuksen - koita siinä sitten kieltäytyä olematta epäkohtelias ja yrittää samalla kuunnella maistereiden esitystä kiinalaisesta symboliikasta.

 On tullut huomattua, että pienillä lapsilla on usein sellaiset housut, jotka on takaosasta halki. Hädän tullessa ei tarvitse muuta kuin mennä kyykkyyn ja tehdä tarpeensa sen enempiä omia vaatteitaan sotkematta. Sen voi tehdä ihan yleisillä paikoilla kuten Kielletyn kaupungin kivetyksille. Eräs toimitus tuli ihan lähelle meidän kokoontumiskohtaa juuri, kun oltiin puhuttu eunukeista, joilla kastroinnin takia oli ongelmia virtsanpidätyksen kanssa.

Illalla tulin siihen tulokseen, ettei oma kiinalainen perheeni ole mikään supervarakas. Täydellinen se on siinä suhteessa, että kaksi kolmesta puhuu kohtuullisen ymmärrettävää englantia, eikä heillä ole mikään hinku raahata minua mukanaan paikasta toiseen. Tekemistä keksitään omilla ehdoillani: jos väsyttää, saa nukkua päikkärit, eikä ekana päivänä tuputettu liikaa erilaisuuksia ja juostu ravintoloissa, vaan syötiin aika tavallista kiinalaista kotiruokaa.

Tänään olo vierailemassa perheen tytön ystävä, joiden kesken saatiin kivasti aikaiseksi keskustelua kulttuurien eroista, matkustelusta ja opiskelusta. Kylässä oli myös host-isän serkku, joka kertoili juttuja USA:n reissultaan ja ihmetteli eurooppalaisia tapoja. Itselleni ainakin oli uutta, etteivät kiinalaiset oikeastaan harrasta kättelyä tavattaessa, puhumattakaan halaamisesta.

Nenä on kuiva, kurkkua kuivaa, yskityttää ja huulet ovat kuivuudesta rohtuneet, kuten monella muulla meidän suomiporukassa, lieneekö syynä sitten ilman kuivuus vai saasteet vai molemmat miksattuina.

 Teimme illalliseksi mykyjä.

Helmi

Kiinalainen vs. eurooppalainen

Muutaman päivän oleskelun jälkeen olen tajunnut, etten ole vain suomalainen. Olen myös eurooppalainen. Eroavaisuudet näkyy jokapäiväisessä elämässä ja siinä miten ihmiset käyttäytyy toisiaan kohtaan.

Olen saanut sellaisen kuvan kiinalaisista, että he pyrkivät tekemään kaiken kamppaillakseen paremmasta, rikkaammasta tulevaisuudesta miljardien muiden ihmisten joukossa. Kuitenkaan he eivät ajattele vain itseään: tärkeää on, että varakkaasta elämästä voisivat myös nauttia perheenjäsenet ja sukulaiset. Tavallista kaduntallaajaa kohtaan ollaan kuitenkin itsekkäitä. Esimerkiksi liikenteessä ei yleisiä liikennesääntöjä noudateta kovinkaan tarkkaan ja jalankulkijat kulkevat isojenkin teiden yli välittämättä muista liikenteestä.

Vieraita länsimaalaisia kohtaan kiinalaiset ovat pelkäämättömiä. Meitä on kuvattu paljon kysymättä lupaa ja luvan kanssa. Erityisesti perheidemme äidit ottavat myös ihokontaktia jatkuvasti: he haluavat taluttaa meitä kadun yli ja tyrkkivät eteenpäin. Suomalaisen näkökulmasta käytössä on hämmentävää.

Kiinalaiset ovat myös todella kovaäänisiä: kuulutukset metroissa ovat täysillä,  ihmiset huutavat toisille ihmisille. Monesti tuntuu siltä, että positiivinenkin asia kerrotaan tiukalla äänensävyllä.

Ihminen onneksi sopeutuu kaikkeen ja pidemmällä aikavälillä myös kiinalaiseen kulttuuriin voi varmasti sopeutua. Kuitenkin ensimmäisellä Kiina-visiitillä sopeutumisella on rajansa, niin erilainen kulttuuri on Kiinassa verrattuna Eurooppaan.

Pinja

Ensivaikutelmia Kiinan tunnetuista ympäristöongelmista

Ennen Kiinaan lähtöä tutkimme aihetta ympäristö ja ympäristöongelmat Kiinassa. Saimme silloin käsityksen, että Kiinassa olisi hyvin saasteista ja roskia olisi joka paikassa. Lisäksi mieliimme tulivat kuvat hengityssuojista ja saastepilven peittämästä auringosta, ja siitä, että meidänkin pitäisi huolestua asiasta täällä ollessamme.

Luuloistamme huolimatta lähdimme matkaan avoimin mielin. Täällä nyt päivän oltuamme yllätyimme, kuinka saastepilvet olivat vain haaleasti näkyvissä ja hengitysilma tuntui kohtalaisen puhtaalta, vaikka huulet hieman rohtuivatkin. Hengityssuojia ei näkynyt kuin vain muutamalla paikallisella. Oletamme kuitenkin, että tämä johtuu itsenäisyyspäivän juhla-ajasta, joka loppuu huomenna. Sen jälkeen autojen määrän pitäisi lisääntyä moninkertaisesti, ainakin paikallisten mukaan. Ehkä sitten koemme Pekingin saasteet.

Vaikka kadut ovatkin melko siistit, niin näkemämme joet ovat todella likaisia ja joskus vihreän mönjän peitossa. Täällä ei voi myöskään juoda hanavettä, koska vesi ei ole puhdasta.

Viet, Niklas, Laura