Mietin lentokoneessa millainen perhe minulla tulisi olemaan. Mietin hetken, että olisipa suloista, jos perheessä olisi pieniä nappisilmäisiä tenavia, mutta sitten tajusinkin, että se on Kiinassa hyvin harvinaista. Mielenkiinnosta kysyinkin host-siskoltani, miltä hänestä tuntuu se, ettei hänellä voi olla sisaruksia. Hän vastasi, että hänen mielestään on surullista ettei hänellä ole sisaruksia, erityisesti hän haluaisi pikkusisaruksen. Hän sanoi, että toisista huolehtimisen oppiminen on hankalaa kun ei ole sisaruksia. Hän korosti tärkeiden ystävien suurta merkitystä. Hyvänä puolena yhdenlapsen politiikassa hän näkee sen, että saa paljon jakamatonta huomiota vanhemmiltaan.
Hassua on myös se, että kun liikumme kaupungilla yhdessä perheen kanssa, pitää host-äiti minua usein kädestä kiinni. Ystävällinen ele, mutta en koe tarvitsevani 17-vuotiaana sen kaltaista holhousta. Täällä lapsista pidetään ilmeisesti hyvin huolta. Host-siskoni ihmetteli sitä, että minulla on poikaystävä. Hän kertoi, että hänen vanhempansa eivät sallisi hänen seurustelevan ennen 18-vuoden ikää. Perusteluna on kuulemma se, että seurustelu häiritsee kouluun keskittymistä. Jotkut kuulemma seurustelevat kuitenkin vanhemmiltaan salassa.
Koulu ja läksyt tuntuvat olevan host-siskolleni hyvin merkityksellisiä. Normaalin 8 tunnin koulupäivän jälkeen hänellä saattaa olla vielä yksityistunteja. Myös läksyjä hän puurtaa usein iltaan asti. Kun kerroin hänelle, että Suomessa kaikki eivät edes tee läksyjään oli hän hyvin ihmeissään. Luulisi, että oppimistulokset karsivat siitä, että elämä on pelkkää koulunkäyntiä. Harrastukset nimittäin jäävät kuulemma koulun takia pois, ei semmoisissa ehdi käymään. Itse en jaksaisi varmasti arjessa yhtä hyvin ja koulumenestykseni olisi heikompi ilman rakkaita ja virkistäviä harrastuksiani.
Läksijäisiltana otettu yhteiskuva
Koulun etusivu
Sini S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti