Keisarillisuutta, kommunismia ja kuluttamista

Tänään vuorossa oli päiväretki Kiellettyyn kaupunkiin, Tienanmenin aukiolle sekä Silk Marketille. Aina yhtä piristävien kuuden tunnin yöunien jälkeen 40 minuutin bussimatka tuntui tervetulleelta uuden oppaamme samalla selittäessä mielenkiintoisia asioita Beijingin historiasta. Paikan päällä maailman suurimman palatsikompleksin muurien suojassa kaikki kirjat ja elokuvat keisariajan Kiinasta kipusivat mieleen kiviportaiden johtaessa meitä läpi pronssileijonien vartioiman Ylimmän harmonian salin ohitse pitkin lohikäärmeveistosten koristamia aukioita. Rakennusten sisälle pääsi ikävä kyllä kurkistamaan vain ikkunoiden ja ovien läpi, ja silloinkin näytteillä oli vain muutamia palatsin alkuperäisiä esineitä. Joukkomme herätti hilpeyttä paikallisissa, ja monia varta vasten pyydettiin kuvaan myös nähtävyyksiä ihastelemaan tulleiden kiinalaisten kanssa.

Kierros jatkui Kielletyn kaupungin erikoiseen kellonäyttelyyn, jonne oli kiinalaisten kellojen sijaan kerätty keisarin 1700-luvulla saamia lahjoja länsimaalaisilta. Vartin museokäynnin jälkeen olimme jo yli puolivälissä palatsialuetta ja suuntasimme kohti upeaa palatsipuutarhaa, jonne oli kiinalaiseen tyyliin pistetty myös valtavasti erimuotoisia kiviä sekä muutama pagodi. Opas kertoi puutarhan kiveysten muhkuraisuuden olleen eräänlainen jalkahieronta keisarilla tämän kävellessä paljain jaloin ympäri puutarhaa mietiskellen.

Kielletyn kaupungin jälkeen siirryimme lounaalle, joka mieluisaksi yllätykseksi osoittautui nuudeleiksi. Lounaan jälkeen jatkoimme Taivaallisen rauhan aukiolle, jossa punaiset liput liehuivat Maon mausoleumin vieressä, jossa puolueenjohtajan balsamoitua ruumista edelleen säilytetään. Maon potretti komeili aukion vastakkaiselle puolella Tienanmenin portilla. Suunnitelmamme vierailusta aukion vieressä sijaitsevassa Kiinan uudelleen avattussa kansallismuseossa ei harmi kyllä toteutunut, sillä museoon oli puolentoista tunnin jono. Jäimme ihastelemaan Taivaallisen rauhan aukiota, tätä kommunismin ihmettä, hieman pitemmäksi aikaa ennen ostoskierrostamme Silk Marketissa.

Silk Market vaikutti ensin tavalliselta kauppakeskukselta, vaikka oli odottanut basaarimaista toria. Sisällä oli kuitenkin aitoa basaarimeininkiä innokkaine kauppiaineen sekä samankaltaisine krääsineen ja hyötytavaroineen. Marketin sisäänkäynnin mainoslause "the number one favorite shopping place of foreigners" ei luvannut hyvää, sillä kaikkialla tuotteet oli ylihinnoiteltu turisteja varten. Tavaroista saatettiin vaatia jopa tuhat yuania, mutta tinkimisen jälkeen maksuksi kelpasikin alle 100. Puolentoista tunnin kulutusjuhlan jälkeen alkoi mietityttää kaikkien matkamuistojen mahtuminen matkalaukkuun...

Eemi

Viimenen päivä Pekingissä

Lauantaina 7.5. oli viimeinen kokonainen päivä. Aamupalan ja autokyydin jälkeen meitä odotti reilun tunnin mittainen bussimatka kohti reissun yhtä kohokohtaa - Kiinan muuria.

Kuten tiedetään, muurit ovat yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Siksi se olikin mielestäni paikka, joka tulee nähdä ja kokea omin silmin. Niinpä pelkillä Internetin tarjoamilla kuvilla on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa siitä, mitä muurit antoivat kävijälleen.

Badalingin jälkeen -ainakin minulla- oli kova nälkä. Tutustuimme jade- kiven valmistukseen ja söimme hienossa ravintolassa muun muassa kalaa, kanaa, riisiä, tofua, sientä sekä mausteisia chili-kasviksia. Tätä ruokaa tulee kaipaamaan kotona!

Päivä oli tässä vaiheessa kuitenkin vasta puolessa välissä. Ming-dynastian keisareiden hautalaakso olikin viimeinen kohde ennen kouluun saapumista. Saimme nauttia auringosta ja hienosta puistosta. Eläinpatsaatkin olivat koreita.

Koululle saavuttua meitä odotti arviolta 150 oppilasta (lukuun ottamatta keittiön väkeä sekä perheiden edustusjoukkoja). He olivat valmistaneet läksiäisjuhlan, johon kuului kung-futa, tanssi- ja lauluesitys, kuorolaulua sekä kiinalainen jousi- ja puhallinorkesteriesitys. Mielestäni juhla oli hieno! Lopuksi söimme itse leipomia dumplingseja sekä muita kiinalaisia ruokia. Valokuviltakaan ei vältytty ja niitä otettiin jälleen kerran paljon!

Koululta suuntasin sijais- perheeni kanssa Hutong-alueelle, joka oli täynnä kiinalaisnuoria nauttimassa lauantai-illasta. Juhlintaa ja ympäröivää yöelämää oli hauska katsella. Illassa oli mukavaa myös se, että perheen pienin poika viihdytti itse kutakin monin eri tavoin. Minä opin esimerkiksi maanjäristyksistä sekä saippuakuplien puhaltelusta informatiivistä nippelitietoutta, jota tulen varmasti soveltamaan vielä kouluun palatessani!

Leena

Uusia päivityksiä

Antin kungfu tarinan lisäksi Joel L:n tarina ensimmäisestä päivästä Pekingissä on liitetty kirjoitukseen "Pitkän matkan jälkeen".

Kungfu harjoituksia kiinalaisen tradition mukaan

Perjantaina 6.5. ohjelmaamme oli kirjattu urheilupäivän teemaan sopien näyttävää kiinalaista kungfuta, wushua. Aluksi saimme nähdä ystävyyskoulumme oppilaiden esittäminä kungfun perusteita, minkä jälkeen vuoro siirtyi meille yksinkertaisten, tosin suomalaisessa mittakaavassa haastavien liikesarjojen harjoittelun muodossa. Lisäksi halukkaille tarjoutui mahdollisuus harjoitella kiinalaisella jojolla, jota Euroopassa kutsutaan diaboloksi.

Kungfu on perinteinen kiinalainen, kehon ja mielen hallintaan tähtäävä taistelulaji, jonka moninaisista tyypeistä saimme tilaisuuden nähdä kolme. Kungfulla on monta merkitystä ja käyttötarkoitusta: Se on muun muassa pitkäikäinen taistelu- sekä itsepuolustuslaji, mutta sillä on myös tärkeä rooli terveyden ja hyvinvoinnin turvaajana tarjotessaan harrastajalleen tehokkaan liikuntaharrastuksen. Se on lisäksi erinomainen keino rentoutua raskaan työpäivän jälkeen.

Vaikka meille opetetut sarjat vaikuttivat melko yksinkertaisilta, vaikeus suomalaisille paistoi epäilemättä kehon hallinnassa ja koordinaatiossa sekä lihasten liikkuvuudessa. Kuitenkin oli sanomattakin selvää, että kaikki nauttivat uusien asioiden oppimisesta ja osasivat ottaa ilon irti, vaikka kyse olisi sitten ollutkin omasta epäonnistumisesta.

Blogia päivitetään matkan jälkeenkin

Päivityksiä tähän blogiin tulee vielä runsaan viikon ajan matkan jälkeen. Päivityksiä ei voitu tehdä ajan tasaisesti vaan ne jouduttiin tekemään Suomesta käsin. Kiinan suuri palomuuri (The Great Firewall of China) esti Blogger-palvelun käytön.

Koneen hissejä ja olympialaisten henkeä

Keskiviikkona 3.5. oli ohjelmassa vierailu Kesäpalatsiin, Kone Oy:n toimistolle ja Olympia kylään. Herätys oli tuttuun tapaan vähän ennen kello kuutta, koska koululla on ehdottomasti oltava 7:20. Koululla osallistuimme ensin kaikkien 3500 oppilaan yhteiseen aamujumppaan koulun pihalla, jonka jälkeen lähdimme minibussilla kohti Kesäpalatsia.

Palatsialue on erittäin suuri (useita kymmeniä hehtaareja). Se on ollut Kiinan keisarien kesänviettopaikkana ja olikin erittäin vaikuttava nähtävyys, jättimäisine tekojärvineen, värikkäine rakennuksineen kaikkineen. Palatsivierailun jälkeen kävimme lounaalla syömässä Pekingin ankkaa, jonka jälkeen jatkoimme Kone Oy:n toimistolle. Meille esiteltiin laajasti Kone Oy:n toimintaa Kiinassa ja muualla maailmassa. Koneella on useita toimipisteitä Kiinassa ja se työllistää paljon ihmisiä ja on hyvin tunnettu yritys. Kone on rakentanut hissit Kiinassa muun muassa Pekingin kansallisteatteriin, lentokentälle sekä olympiastadionille.

Yritys esittelyn jälkeen suuntasimme kohti Olympiapuistoon, jossa järjestettiin vuoden 2008 olympiakisat. Sekä kisat että sitä varten rakennetut kisojen suorituspaikat ovat suuri ylpeyden aihe kiinalaisille eikä suotta. Alue on laaja mitä sen toki pitikin olla, koska vierailijoita oli satoja tuhansia. Linnunpesän muotoinen päästadion on hyvä esimerkki Kiinan omalaatuisesta arkkitehtuurista, jota näkee kaikkialla kaupungilla. Myös uintikisoja varten rakennettu uimahalli oli erikoisen näköinen. Arkkitehtuurin inspiraationa oli ollut saippuakuplat ja rakennuksen ulkoseinät muistuttivatkin erehtymättömästi yhteen liittyneitä saippuakuplia.

Kaiken kaikkiaan reissu on ollut tähän mennessä todella onnistunut. Vaikka kulttuurien välisiä yhtäläisyyksiä on vähän, on suurimmilta kulttuurishokeilta vältytty. Ihmiset ovat myös todella ystävällisiä ja aina valmiita auttamaan, jopa täysin tuntemattomatkin. Ihmiset myös hymyilevät lakkaamatta, eivätkä näytä oikeita tunteitaan, joten voi olla vaikeaa tietää milloin olet ehkä tehnyt jotain vääriin tai muuta. Olemme nähneet paljon, vaikka nähtävää näin suuressa kaupungissa olisi toki rutkasti enemmänkin kuin mitä ehdimme viikossa nähdä ja kokea.

Ankkaa pekingiläisittäin

Olimme kävelleet ja palelleet aamupäivän, joten lämmin ruoka ravintolassa kuulosti ihanalta. Bussin jätettyä meidät korkean rakennuksen eteen, kävelimme siinä olevaan hienoon kiinalaiseen ravintolaan. Ellei meille olisi kerrottu, että luvassa oli ankkaa, ruokalajin olisi arvannut viimeistään ravintolassa olevista veistoksista. Meidät ohjattiin kahteen katettuun ja pyöreään pöytään. Jokaiselle oli katettu kaksi erikokoista lautasta, pieni kulho ja lusikka, syömäpuikot sekä teemuki. Pöydän keskellä oli pyörivä taso jolle ruuat laitettaisiin. Kauaa ei tarvinnut odottaa tyhjän pöydän ääressä.

Tarjoilijat kantoivat lukuisia erilaisia ruoka-annoksia pöytään. Monissa annoksissa huomasi selvästi olevan ankkaa, mutta joistakin ruuista ei nähnyt mitä ne olivat. Olin kuullut monelta taholta ettei kannattanut kysyä, mitä ruoka sisälsi, joten päätin jättää mysteerit ratkaisematta.

Tarjolla oli keittoa ja ankkaa eri muodoissa, mutta myös kasviksia, sieniä ja porsaan lihaa. Lempiruuakseni nousi taikinaan friteerattu katkarapu. Se oli koristeltu rapealla raasteella, joka ulkonäöltään muistutti paljon porkkanaraastetta. Ikävä kyllä jokaiselle tarjoiltiin vain yksi katkarapu. Toinen erityisen maittava annos mielestäni oli kiinalainen "tortilla". Ohut taikinalätty täytettiin ankan rapeaksi paahdetulla nahkalla sekä lihalla. Mukaan laitettiin vielä soijan näköistä paksua kastiketta, kurkkua sekä valkoisia tikkuja muistuttavia vihanneksia. Sen jälkeen lätty käärittiin ja syötiin puikoilla. Käärimiseen eivät puikkojen käyttötaitoni riittäneet, vaan tein sen omin sormin.

Ruokalajeja tuli koko ajan lisää ja vanhoja vietiin samaa tahtia pois, vaikka annoslautanen ei ollut huvennut edes puolilleen. Juomana toimi vähemmän ruokaan sopivat Coca-Cola ja Sprite. Tee tosin oli hyvää, eikä sitä tarvinnut edes pyytää lisää, kun kuppi oli jo täytetty. Ruokailu ei loppunut länsimaiseen tapaan makeaan jälkiruokaan vaan suolaiseen suupalaan. Jokainen sai taikinanyytin, joka kastettiin soijaliemeen. Ilmeemme eivät olleet suoraan kulinaarisen nautinnon jäljiltä, mutta omasta mielestäni pinaattitäytteinen nyytti oli hyvää.

Ruokailun jälkeen vessat täyttyivät, sillä bussimatka seuraavaan kohteeseemme tulisi viemään tunnin verran. Monien kauhuksi hienon ravintolan ainoa pöntöllinen vessa oli kuitenkin suljettu. Ainoana vaihtoehtona oli "reikä maassa" -vessa. Itseäni se ei järkyttänyt lainkaan. Olihan se jopa hygieenisempi kuin pönttö, ja eikö kyykkypissa ole kuitenkin hyvin tunnettu termi Suomessa muutenkin?

Paula