lauantai 7. toukokuuta 2011

Ankkaa pekingiläisittäin

Olimme kävelleet ja palelleet aamupäivän, joten lämmin ruoka ravintolassa kuulosti ihanalta. Bussin jätettyä meidät korkean rakennuksen eteen, kävelimme siinä olevaan hienoon kiinalaiseen ravintolaan. Ellei meille olisi kerrottu, että luvassa oli ankkaa, ruokalajin olisi arvannut viimeistään ravintolassa olevista veistoksista. Meidät ohjattiin kahteen katettuun ja pyöreään pöytään. Jokaiselle oli katettu kaksi erikokoista lautasta, pieni kulho ja lusikka, syömäpuikot sekä teemuki. Pöydän keskellä oli pyörivä taso jolle ruuat laitettaisiin. Kauaa ei tarvinnut odottaa tyhjän pöydän ääressä.

Tarjoilijat kantoivat lukuisia erilaisia ruoka-annoksia pöytään. Monissa annoksissa huomasi selvästi olevan ankkaa, mutta joistakin ruuista ei nähnyt mitä ne olivat. Olin kuullut monelta taholta ettei kannattanut kysyä, mitä ruoka sisälsi, joten päätin jättää mysteerit ratkaisematta.

Tarjolla oli keittoa ja ankkaa eri muodoissa, mutta myös kasviksia, sieniä ja porsaan lihaa. Lempiruuakseni nousi taikinaan friteerattu katkarapu. Se oli koristeltu rapealla raasteella, joka ulkonäöltään muistutti paljon porkkanaraastetta. Ikävä kyllä jokaiselle tarjoiltiin vain yksi katkarapu. Toinen erityisen maittava annos mielestäni oli kiinalainen "tortilla". Ohut taikinalätty täytettiin ankan rapeaksi paahdetulla nahkalla sekä lihalla. Mukaan laitettiin vielä soijan näköistä paksua kastiketta, kurkkua sekä valkoisia tikkuja muistuttavia vihanneksia. Sen jälkeen lätty käärittiin ja syötiin puikoilla. Käärimiseen eivät puikkojen käyttötaitoni riittäneet, vaan tein sen omin sormin.

Ruokalajeja tuli koko ajan lisää ja vanhoja vietiin samaa tahtia pois, vaikka annoslautanen ei ollut huvennut edes puolilleen. Juomana toimi vähemmän ruokaan sopivat Coca-Cola ja Sprite. Tee tosin oli hyvää, eikä sitä tarvinnut edes pyytää lisää, kun kuppi oli jo täytetty. Ruokailu ei loppunut länsimaiseen tapaan makeaan jälkiruokaan vaan suolaiseen suupalaan. Jokainen sai taikinanyytin, joka kastettiin soijaliemeen. Ilmeemme eivät olleet suoraan kulinaarisen nautinnon jäljiltä, mutta omasta mielestäni pinaattitäytteinen nyytti oli hyvää.

Ruokailun jälkeen vessat täyttyivät, sillä bussimatka seuraavaan kohteeseemme tulisi viemään tunnin verran. Monien kauhuksi hienon ravintolan ainoa pöntöllinen vessa oli kuitenkin suljettu. Ainoana vaihtoehtona oli "reikä maassa" -vessa. Itseäni se ei järkyttänyt lainkaan. Olihan se jopa hygieenisempi kuin pönttö, ja eikö kyykkypissa ole kuitenkin hyvin tunnettu termi Suomessa muutenkin?

Paula

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti