Ensitunnelmia Shanghaista

Saavuimme kentälle aikaisin lauantaiaamuna. Kentällä astuimme bussiin jolla lähdimme kohti koulua, jossa meidän oli määrä tavata hostimme. Bussimatka kesti kauan, ja jo sen aikana sai hyvän kuvan kaupungin valtavasta koosta. Silmiinpistävää oli myös rakennustyylien vaihtelu pienienkin alueiden sisällä. Kiinnitin huomiota myös siihen, miten moottoritie kulki lähes koko matkan korotettuna maanpinnan yläpuolella. Ikkunoista saattoi bongata erilaisia kadunvarsimainoksia, ja näin myös useiden kansainvälisten brändien nimiä, kuten Coca-Cola, Ikea, Gucci, Armani, H&M, Nike, Adidas, McDonalds, KFC, Starbucks, Apple tai Pizza Hut.

Saavuttuamme koululle tapasimme hostimme ja ilokseni huomasin hostini olevan Hank, joka oli luonani Suomessa viime elokuussa. Tapasin koululla myös Hankin isän, joka puhuu mainiota englantia ja on oikein mukava ja iloinen mies. Matkasimme hänen autollaan perheen asunnolle. Matka koululta asunnolle ei ollut kovin pitkä. Hank ja hänen perheensä asuu 23-kerroksisessa talossa, jonka ikkunasta avautuu hieno näkymä yli kaupungin. Astuttuamme sisään asuntoon tutustuin tapaan käyttää sisäkenkiä aina sisällä liikuttaessa. Kengät ovat minulle noin 5 kokoa liian pienet, mutta pärjään niillä kyllä. Hankin perheeseen kuuluu hänen ja hänen isänsä lisäksi hänen äitinsä, joka hänkin puhuu hyvää englantia ja on oikein vieraanvarainen. Perheen tekemisiin osallistuvat varsin usein myöskin Hankin isoisä ja -äiti, jotka eivät puhu englantia, mutta ovat muuten oikein ystävällisiä.

Levättyämme hetken asunnolla menimme lounaalle erääseen perinteikkäiseen ravintolaan. Pöytä oli pyöreä ja sen keskellä oli pyörivä levy, jonka päällä olevista ruoka-astioista otimme ruokaa omille lautasillemme. Olen nähnyt vastaavanlaisia pöytiä lähes joka ravintolassa. Ruoka oli maukasta ja isäntäperheeni piti hyvää huolta siitä, ettei lautaseni päässyt tyhjenemään. Ilmeisesti kiinalaiseen kulttuuriin kuuluu ylitsevuotava vieraanvaraisuus.

Ravintolasta menimme Hankin kanssa luonnonhistorialliseen museoon, jossa tapasimme sekä suomalaisia, että kiinalaisia opiskelijoita. Heidän kanssaan jatkoimme museolta erääseen suureen kauppakeskukseen, jossa menimme pelaamaan erilaisia arcade-pelejä, sekä hotpot-ravintolaan, jossa kaikkien eteen annettiin kattilallinen kiehuvaa vettä, joka oli maustettu jollakin tavalla. Pöydän keskellä oli jälleen pyörivä levy, jolla olevista astioista otimme erilaisia ruokia, jotka laitoimme kypsymään veteen ja söimme ne suoraan kattilasta. Suurin osa siellä syömistämme ruoista olivat herkullisia.

Ravintolasta jatkoimme porukalla matkaamme kohti kaupungin business-keskustaa. Tie, jota pitkin kävelimme, oli aivan täynnä ihmisiä. Ihmisiä oli niin paljon, että tiellä ei paikoin päässyt ollenkaan eteenpäin. Tien molemmat sivut olivat täynnä neonvaloisia kylttejä. Kun saavuimme joen rannalle, näimme vihdoin Shanghain kuuluisimman näyn, kymmenittäin värikkäästi valaistuja pilvenpiirtäjiä.

Otettuamme kasoittain kuvia lähdimme Hankin kanssa täpötäydellä metrolla laitakaupungille, jossa sijaitsi perheen viikonloppuasunto. Asunto oli iso ja se sijaitsi alueella, missä oli jopa 500 huvilaa. Sielläkin tuli käyttää sisäkenkiä. Kävimme melko pian yöpuulle ja huomioni kiinnittyi siihen, miten kova sänky oli ainakin länsimaalaisilla standardeilla.


-    Jaakko


Moi, olemme olleet täällä Kiinassa kolme päivää ja voin sanoa, että ainakin itselleni moni asia tuli yllätyksenä vaikka lähdinkin matkaan avoimin mielen ja odottaen täysin erilaista kulttuuria kuin Suomessa. Ensimmäisenä päivänä kävimme Shanghain luonnontieteellisessä museossa, sekä erääntyyppisessä pelihallissa jossa oli paljon pelikoneita ja lapsia pelaamassa niitä. Toisen päivän vietimme huvipuistossa nimeltään Happy Valley. Se on Shanghain isoin huvipuisto ja tilaa puistossa olikin. Ehkä hieman yllättäen puistossa ei kuitenkaan ollut kovin paljoa laitteita. Pitää toki muistaa, että tämä on siis suhteellinen käsite, mutta puiston kokoon nähden laitteita olisi voinut olla paljonkin enemmän. Kun saavuimme paikalle heti aamulla pääsimme vain noin 10 minuutin jonolla ensimmäiseen vuoristorataan, mutta tämän jälkeen jonot olivat järjestään yli kaksi tuntia. Yhtä puista vuoristorataa jonotimme jopa lähes kolme tuntia!

Kolmantena päivänä menimme laulamaan karaokea kolmeksi tunniksi. Tämä oli ihme sillä Suomessa karaokea lauletaan lähinnä baareissa, mutta täällä on kuulemma joka ostoskeskuksessa karaokepaikka. Tämä toimii niin, että porukalla vuokrataan karaokehuone ja sitten lauletaan kavereiden kesken. Huoneemme oli todella hieno ja iso ja karaoken laulaminen oli todella hauska tapa tutustua muihin suomalaisiin sekä kiinalaisiin.

Niitä yllätyksiä sitten: vielä pidemmät jonot joka paikkaan kuin odotin, kaikkien kiinalaisten ystävällisyys, vähänkään vanhempien kiinalaisten englanninkielen taso sekä havainto siitä, kuinka hyvin kiinalaiset tunnistavat Suomen. Ja koska olemme opintomatkalla tässä on asioita, joita olen oppinut matkalla tähän mennessä: kiinalaisten arkipäivän elämää kuten syömistä, Kiinan historiaa ja länsimaiden vaikutusta täällä Shanghaissa. Olen oppinut myös paljon kiinalaisen koulunkäynnin eroista Suomeen. 

- Jasmin


Kiinalaiset viettävät yleensä vappua sukulaisten kanssa. He tekevät kaikkea yhdessä, esimerkiksi he syövät yhdessä ison pyöreän pöydän ympärillä ja ottavat paljon kuvia sukulaisistaan. Yleensä vanhemmat pelaavat mahjongia  sukulaisten tai tuttavien kanssa. Mahjong on hyvin suosittu peli erityisesti vanhemman väen keskuudessa ja sitä pelataan yleensä rahasta.

Kiinalaisilla on hyvin vähän lomapäiviä ja vappu on yksi heidän suurimmista lomistaan, joten he rentoutuvat ja nauttivat vapaapäivistään. Illalla he menevät kaupungille katsomaan esityksiä sukulaisten ja ystäviensä kanssa.

Taivas on pimeä, mutta katuvalot ja rakennuksien valot tekevät kaupungista hyvin valoisan ja kauniin näköisen. Shanghalaisten vapun vietto on hyvin iloista ja hauskaa. Pidän todella paljon shanghailaisesta kulttuurista ja tavasta, jolla he viettävät vappua.

-    Kwan



Day 1

Saavuin Shanghaihin pitkän lentomatkan jälkeen paikallista aikaa aamulla noin kello 7. En saanut lennolla nukuttua ollenkaan, vaikka olin jotenkin onnistunut hankkimaan itselleni kokonaisen penkkirivistön, kolmisenkymmentä riviä erillään lopusta kurssiporukasta. Osasyy unettomuuteen saattoi toki olla lentokoneen laaja ilmaiselokuvavalikoima, mutta saavuttuamme Shanghaihin alkoi nukkumattomuus kaduttaa. Väsymys iski lentokentällä ja paheni koko päivän ajan.

Ensimmäinen asia, jonka huomasin lentokentältä poistuttuamme, oli yllättävän kuuma lämpötila ja tajusin tehneeni virheen pakattuani mukaan kaksi paksua pitkähihaista paitaa sekä pelkästään pitkälahkeisia housuja. Bussimatka lentokentältä koululle sujui näkymiä, taloja ja kaupungin kokoa ihaillessa. Koululla vietetyn hetkisen jälkeen lähdimme host-perheiden kanssa heidän asunnoilleen. Perheeni asunto oli pieni, mutta erittäin avara, valoisa, puhdas ja viihtyisä. Lounaaksi söimme riisiä, pihviä sekä paria kiinalaista kasvisruokaa, ja odotusten mukaisesti kaikki maistui erinomaiselta. Ruoan jälkeen hostini Kevin meni opiskelemaan päivän oppituntiansa varten ja minä sain sopivan mahdollisuuden nukkua puolen tunnin ajan.

Heräsin Kevinin äidin koputtaessa oveeni ja puhuen jotain museoon menemisestä. Pienen heräilyn jälkeen tajuan, että Kevin ei ehdi oppitunniltaan Nature museoon, jonne oli tarkoitus mennä pienellä joukolla, joten Kevinin äiti saattoi minut paikalle. Ihmettelin metron tyhjyyttä ääneen: "Wasn't the metro supposed to be really crowded?" Kevinin äiti kertoo, että tähän aikaan päivästä vielä on tyhjää, mutta odottapas vain iltaa. Jaahas, sepäs vasta hienoa. Saavun museolle ja kiertelimme sen läpi Mikan, Elsan ja Annamarian sekä heidän hostiensa kanssa. Kierroksen lopulla saamme seuraksemme vielä Jaakon sekä hänen hostinsa. Museossa pyörimisen sekä luonnon ihmeiden ihailemisen jälkeen suuntaamme askeleemme kohti Shanghain kauppakeskustaa.

Päädyimme lapsille suunnattuun pelimaailmaan Toms Worldiin, jossa minä ja Jaakko jäimme koukkuun johonkin lasten leikkipeliin ja pelasimme kaikki pelimaailman rahamme, vieläpä hienoin tuloksin. Luovutimme kuitenkin omat voittomme Jaakon host Hankille, jolla oli vielä meitäkin reilusti enemmän voittoja hankittuna. Poistumme pelimaailmasta ja väsymys iski jälleen. Päädyin muiden seurassa elämäni ensimmäiselle Starbucksille, eikä se Frapuccino edes maistunut niin pahalta kuin odotin. Starbucks nosti ruokahaluamme ja päädyimme syömään hostien valitsemaan hotpot-ravintolaan. Tilasimme vähän kaikkea ja päädyimme maistamaan muun muassa ankan verta, joka maistuikin yllättävän hyvältä, vähän kuin tofulta.

Ruoan jälkeen poistuimme kauppakeskuksesta ja ulkona olikin pelailun, kahvin juomisen ja hotpotin syömisen jälkeen ehtinyt jo ilta pimetä kunnolla. Lähes jokainen rakennus oli valaistu toinen toistaan hienommin ja värikkäämmin. Alue näytti siltä, että siihen on kulunut valtavat määrät rahaa ja ihmiset näyttivät olevan taloudellisesti vauraita. Kävelimme kohti The Bundia ja muiden samoihin ajatuksiin tulleiden ihmisten määrä oli kerrassaan järkyttävä. Ihmisten määrä oli niin suuri, että ihmismassa joutui pysähtelemään silloin tällöin.

Bundille päästyämme väsymykseni kävi sietämättömäksi. Maisemat olivat päätä huimaavat, mutta väsymykseni takia unohdin valokuvata. Olisikohan viimeisen noin 40 tunnin aikana pitänyt nukkua enemmän kuin ne 30 minuuttia?

Hostien asunnoille lähdettyämme en kyenyt enää ajattelemaan mitään muuta kuin nukkumaan pääsyä ja kunnon hyviä yöunia. Onnistuin silti omaksi ihmetyksekseni keskustelemaan Kevinin kanssa koko kahdenkymmenen minuutin mittaisen kävelymatkan metropysäkiltä heidän asunnolleen saakka. Asunnolla menin suoraan nukkumaan. Ensimmäinen päivä sujui kerrassaan loistavasti. En ole mielestäni rikkonut yhtäkään huomattavaa käytössääntöä ja muistin jopa ojentaa tuliaiset kahdella kädellä.



Day 2

Oveeni koputetaan kello 8.20. On kuulemma aika herätä. Olo on monen tunnin yöunen jälkeen kerrassaan loistava. Aamupalaksi tarjotaan kolmikerroksinen voileipä, omenaa, jonkinlaisia riisinyyttejä sekä mausta päätellen hyvin rasvaista maitoa. Olo on lievästi täysi. Lähdemme autolla kohti Kevinin lapsuudenkotia, Zhenhen kaupunkia, jossa host-perheeni aikoo viettää vappua.

Saavumme kaksi tuntia kestäneen tarinoiden täyteisen automatkan jälkeen Zhenzhen kaupunkiin. On kuin saapuisi täysin eri maailmaan. Sää on ihanan lämmin ja ympäristö on rauhallinen ja rento. Täällä tosin ihmiset tuijottavat vieläkin enemmän kuin Shanghaissa, joka alkaa käydä hiljaksiin jo epämukavaksi. Puoliltapäivin menemme syömään paikalliseen, erittäin suosittuun ravintolaan. Tilaan nautaa ja nuudelikeittoa, jossa kaikki on maistuu kerrassaan ihanalta. Naudan kastikkeesta tulee kodikas olo, se nimittäin maistuu piparkakuilta.

Lounaan jälkeen menemme katsomaan 1800 vuotta vanhaa temppelialuetta, joka on Zhenzhen suurin turistinähtävyys, eikä ihme, sillä paikka on kerrassaan upean kaunis. Kun olemme kierrelleet temppeliä parisen tuntia päätämme mennä teelle vanhaan teehuoneeseen, jossa meille tarjoillaan valtavat kannulliset teetä sekä iso lautasellinen paistettuja auringonkukan siemeniä. Poistuessamme teehuoneesta kysäisen, myyvätkö he teetä myös pakkauksissa, jos veisin yhden pakkauksen kotiin vietäväksi. Vastaus on kyllä, mutta hinta järkyttää: 250 grammaa on 600 yeniä. Jätän tämän ostomahdollisuuden suosiolla välistä.

Tämän jälkeen lähdemme Kevinin sedän kyydillä heidän lapsuudenkotia kohti. Matkalla kuulen, että huomenna aiotaan pitää suuret juhlat. Kysäisen, että montako vierasta on tulossa. Kuulemma noin kaksisataa. Saavuttuamme paikalle tajuan ettei talo olekaan ennakko-odotusteni mukainen pieni maalaistalo vaan nelikerroksinen huvila. Syötyäni tervetuliaismansikat ja kierreltyäni talon läpikotaisin Kevinin ja hänen isänsä johdolla lähdemme Kevinin kanssa pelaamaan koripalloa paikalliselle kentälle. Kohta tuntuu ettei päässäni liiku enää mitään muuta kuin eri koripalloilijoiden nimiä, saavutuksia ja liikkeitä, mutta vastaanotan tämän tiedon mieluusti, sillä en tiennyt koripallosta oikeastaan mitään ennen kuin Kevin kertoi minulle tärkeitä ja mielenkiintoisia faktoja, sekä opetti minulle lajin perustaitoja.

LähdImme kentältä pois meitä hakemaan tulleen Kevinin serkun kyydillä ja tuntuu siltä, että on oikeasti ollut urheilemassa kunnolla, eikä ihme, sillä kun katson kelloa huomaan, että olemme olleet pelaamassa yli kaksi tuntia. Matkalla kiinnitän huomiota silminnähtävään köyhyyden lisääntymiseen Shanghaihin verrattuna. Silloin tällöin näkee satunnaisen kerjäläisen tai jonkun kaivelemassa roskista jonkun löydön toivossa.

Talolle saavuttuamme käymme nopeasti suihkussa ja istuudumme syömään. Ruokana on kaikenlaista hyvää, esimerkiksi marinoituja vihanneksia, porsasta, riisiä ja papuja sekä tofua. Jo tämä ateria vaikuttaa mielestäni juhla-aterialta. Kaikki sujuu hienosti, kunnes alan jälleen säätää onnettomasti puikkojen kanssa. Kevinin isä tulee ohjeistamaan minua kädestä pitäen ja kun en vain onnistu tuo Kevinin äiti minulle lusikan, jolla syön ateriani loppuun. Noloa.

Tämän jälkeen en tee enää oikeastaan mitään, sillä Kevinillä on läksyjä ja minä vaivun huoneeseeni kuuntelemaan musiikkia. Huomenna pitäisi olla päivällä suuri juhlalounas ja illalla päädyn jälleen luultavasti Shanghain valtavien ihmisjoukkojen sekaan. Rehellisesti pidän tällä hetkellä Zhenzhestä enemmän kuin Shanghaista.



Day 3

Heräsin itse laittamaani herätykseen aamulla kello 8.00. Tässä vaiheessa kävi ilmi, ettei tänään olisikaan tarvinnut herätä aikaisin vaan myöhempikin herätysaika olisi kelvannut. Menin kuitenkin aamiaiselle Kevinin kanssa ja söin jälleen kolmikerroksisen voileivän ja join maitoa, jonka rasvaprosentti oli peräti 6%. Aamiaisen jälkeen Kevinillä oli jälleen vuorossa läksyjen tekoa, joten päätin kysyä hänen vanhemmiltaan, miten heidän perheellään on tapana viettää vappua. Useimmiten heidän vappunsa kuluivat ystävien ja sukulaisten tapaamiseen.

Lounasaikaan talo oli jo täysin täyttynyt juhlavieraista ja ruoan tuoksu ja ulkonäkö oli loistava. Kuulin kuitenkin Keviniltä, että ruoka saattoi olla likaista, koska siihen oli satanut vettä ja vesihän satoi taivaalta, jossa ilma ei ole kauhean puhdasta. Päätimme välttää ruoan syömiseen liittyvät terveysriskit ja lähteä kaupungille syömään. Päädyimme Kevinin ja hänen serkun kanssa zhenzheläiseen pizzeriaan, jossa pizza oli oikeastaan yllättävän hyvää, mutta melko rasvaista. Tämän jälkeen päätimme mennä katsomaan elokuvan, mutta kaikki Zhenzhen elokuvateatterin elokuvat olivat kiinaksi ilman tekstityksiä, joten päädyimme kävelemään ympäri Zhenzhen uudempaa keskustaa. Tätä aluetta Zhenzhestä en ollut nähnyt sunnuntaina ja täällä köyhyys näkyi paljon selkeämmin kuin missään aiemmin Kiinassa näkemistäni paikoista. Kodittomia ja kerjäläisiä näkyi lähes joka kadun kulmassa.

Päästyämme takaisin Zhenzhestä lähdimme miltei heti katsomaan paikallista puistoa, jonka ohessa toimi myös pieni siirtolapuutarha. Puistossa oli muuten erittäin viihtyisää ja rauhallista, mutta hyttysten määrä oli miltei samanlainen kuin kesäisessä Suomessa. Emme kuitenkaan ehtineet oleskella puistossa miltei ollenkaan ennen kuin alkoi jo toistamiseen sataa kuin saavista kaatamalla saman päivän aikana. Perheen talolle palattuamme pitikin jo alkaa pakkaaminen ja aloittaa kahden tunnin automatka kuumassa autossa kohti Shanghaita.

Shanghaihin päästyämme kello näyttikin jo melkein kuutta, joten aloimme vaihtaa päällemme siistimpiä vaatteita. Lähdimme syömään perinteisen shanghailaisen aterian. Ateriaan sisältyi paistettuja papuja, ankeriasta makeassa kastikkeessa, kalatäytteisiä dumplingeja, rapeaksi paistettuja kokonaisia katkarapuja, sekä taikinanyyttejä , joiden sisällä oli lihakeittoa. Ruokajuomana tarjoiltiin yllättävän hyvää maissimehua, joka kuulosti kummalliselta, mutta maistui raikkaalta ja makealta.

Aterian jälkeen olikin ilta jo ehtinyt pimetä kunnolla ja kävimme Kevinin kanssa pyörimässä läheisissä kaupoissa. Pääsin peräkkäin nelikerroksisen Nike ja Adidas kauppoihin, jotka olivat kokoluokassaan minulle kerrassaan ennennäkemättömiä. Tämän jälkeen lähdimmekin metrolla takaisin Kevinin perheen asunnolle ja illalla täytyi mennä ajoissa nukkumaan, sillä aamulla odottaisi aikainen herätys ja viikon ensimmäinen arkipäivä.

-    Otso




Saturday: As I arrived, we swiftly had lunch and left for the city centre. We went to the Yuyuan Garden, which is surrounded by many kinds of different shops selling mostly small handmade tourist items. My host family also took me to a typical Chinese restaurant. I was  pleasantly surprised by how green Shanghai is.

In the evening my host, Young, and I went to the movies to see London Has Fallen. Sunday:  We  woke  up  early  and  drove  to  the  countryside.  We  visited  both  my  host  Young’s grandparents. 

On  the  long  Labor  Day  weekend  many  Chinese  drive  out  of  the  city  into  the countryside  to  meet  relatives  they  don’t  get  to  meet  often. It  was  in  a  way  funny  that  from  our  place  in  Shanghai, we  got  in  the  countryside in  just half an hour. It took us only 45 minutes to reach
Young’s grandparents.

Monday:  We  spent  the  morning  just  simply  relaxing  and  watching  some  videos.   After  lunch  almost  all  of  the  Finnish  and  Chinese  students  got  together  and  went  karaoke singing (for  several hours!).

In the evening my host and I watched the newest Star Wars movie.

 -Lauri