Keisarillisuutta, kommunismia ja kuluttamista

Tänään vuorossa oli päiväretki Kiellettyyn kaupunkiin, Tienanmenin aukiolle sekä Silk Marketille. Aina yhtä piristävien kuuden tunnin yöunien jälkeen 40 minuutin bussimatka tuntui tervetulleelta uuden oppaamme samalla selittäessä mielenkiintoisia asioita Beijingin historiasta. Paikan päällä maailman suurimman palatsikompleksin muurien suojassa kaikki kirjat ja elokuvat keisariajan Kiinasta kipusivat mieleen kiviportaiden johtaessa meitä läpi pronssileijonien vartioiman Ylimmän harmonian salin ohitse pitkin lohikäärmeveistosten koristamia aukioita. Rakennusten sisälle pääsi ikävä kyllä kurkistamaan vain ikkunoiden ja ovien läpi, ja silloinkin näytteillä oli vain muutamia palatsin alkuperäisiä esineitä. Joukkomme herätti hilpeyttä paikallisissa, ja monia varta vasten pyydettiin kuvaan myös nähtävyyksiä ihastelemaan tulleiden kiinalaisten kanssa.

Kierros jatkui Kielletyn kaupungin erikoiseen kellonäyttelyyn, jonne oli kiinalaisten kellojen sijaan kerätty keisarin 1700-luvulla saamia lahjoja länsimaalaisilta. Vartin museokäynnin jälkeen olimme jo yli puolivälissä palatsialuetta ja suuntasimme kohti upeaa palatsipuutarhaa, jonne oli kiinalaiseen tyyliin pistetty myös valtavasti erimuotoisia kiviä sekä muutama pagodi. Opas kertoi puutarhan kiveysten muhkuraisuuden olleen eräänlainen jalkahieronta keisarilla tämän kävellessä paljain jaloin ympäri puutarhaa mietiskellen.

Kielletyn kaupungin jälkeen siirryimme lounaalle, joka mieluisaksi yllätykseksi osoittautui nuudeleiksi. Lounaan jälkeen jatkoimme Taivaallisen rauhan aukiolle, jossa punaiset liput liehuivat Maon mausoleumin vieressä, jossa puolueenjohtajan balsamoitua ruumista edelleen säilytetään. Maon potretti komeili aukion vastakkaiselle puolella Tienanmenin portilla. Suunnitelmamme vierailusta aukion vieressä sijaitsevassa Kiinan uudelleen avattussa kansallismuseossa ei harmi kyllä toteutunut, sillä museoon oli puolentoista tunnin jono. Jäimme ihastelemaan Taivaallisen rauhan aukiota, tätä kommunismin ihmettä, hieman pitemmäksi aikaa ennen ostoskierrostamme Silk Marketissa.

Silk Market vaikutti ensin tavalliselta kauppakeskukselta, vaikka oli odottanut basaarimaista toria. Sisällä oli kuitenkin aitoa basaarimeininkiä innokkaine kauppiaineen sekä samankaltaisine krääsineen ja hyötytavaroineen. Marketin sisäänkäynnin mainoslause "the number one favorite shopping place of foreigners" ei luvannut hyvää, sillä kaikkialla tuotteet oli ylihinnoiteltu turisteja varten. Tavaroista saatettiin vaatia jopa tuhat yuania, mutta tinkimisen jälkeen maksuksi kelpasikin alle 100. Puolentoista tunnin kulutusjuhlan jälkeen alkoi mietityttää kaikkien matkamuistojen mahtuminen matkalaukkuun...

Eemi

Viimenen päivä Pekingissä

Lauantaina 7.5. oli viimeinen kokonainen päivä. Aamupalan ja autokyydin jälkeen meitä odotti reilun tunnin mittainen bussimatka kohti reissun yhtä kohokohtaa - Kiinan muuria.

Kuten tiedetään, muurit ovat yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Siksi se olikin mielestäni paikka, joka tulee nähdä ja kokea omin silmin. Niinpä pelkillä Internetin tarjoamilla kuvilla on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa siitä, mitä muurit antoivat kävijälleen.

Badalingin jälkeen -ainakin minulla- oli kova nälkä. Tutustuimme jade- kiven valmistukseen ja söimme hienossa ravintolassa muun muassa kalaa, kanaa, riisiä, tofua, sientä sekä mausteisia chili-kasviksia. Tätä ruokaa tulee kaipaamaan kotona!

Päivä oli tässä vaiheessa kuitenkin vasta puolessa välissä. Ming-dynastian keisareiden hautalaakso olikin viimeinen kohde ennen kouluun saapumista. Saimme nauttia auringosta ja hienosta puistosta. Eläinpatsaatkin olivat koreita.

Koululle saavuttua meitä odotti arviolta 150 oppilasta (lukuun ottamatta keittiön väkeä sekä perheiden edustusjoukkoja). He olivat valmistaneet läksiäisjuhlan, johon kuului kung-futa, tanssi- ja lauluesitys, kuorolaulua sekä kiinalainen jousi- ja puhallinorkesteriesitys. Mielestäni juhla oli hieno! Lopuksi söimme itse leipomia dumplingseja sekä muita kiinalaisia ruokia. Valokuviltakaan ei vältytty ja niitä otettiin jälleen kerran paljon!

Koululta suuntasin sijais- perheeni kanssa Hutong-alueelle, joka oli täynnä kiinalaisnuoria nauttimassa lauantai-illasta. Juhlintaa ja ympäröivää yöelämää oli hauska katsella. Illassa oli mukavaa myös se, että perheen pienin poika viihdytti itse kutakin monin eri tavoin. Minä opin esimerkiksi maanjäristyksistä sekä saippuakuplien puhaltelusta informatiivistä nippelitietoutta, jota tulen varmasti soveltamaan vielä kouluun palatessani!

Leena

Uusia päivityksiä

Antin kungfu tarinan lisäksi Joel L:n tarina ensimmäisestä päivästä Pekingissä on liitetty kirjoitukseen "Pitkän matkan jälkeen".

Kungfu harjoituksia kiinalaisen tradition mukaan

Perjantaina 6.5. ohjelmaamme oli kirjattu urheilupäivän teemaan sopien näyttävää kiinalaista kungfuta, wushua. Aluksi saimme nähdä ystävyyskoulumme oppilaiden esittäminä kungfun perusteita, minkä jälkeen vuoro siirtyi meille yksinkertaisten, tosin suomalaisessa mittakaavassa haastavien liikesarjojen harjoittelun muodossa. Lisäksi halukkaille tarjoutui mahdollisuus harjoitella kiinalaisella jojolla, jota Euroopassa kutsutaan diaboloksi.

Kungfu on perinteinen kiinalainen, kehon ja mielen hallintaan tähtäävä taistelulaji, jonka moninaisista tyypeistä saimme tilaisuuden nähdä kolme. Kungfulla on monta merkitystä ja käyttötarkoitusta: Se on muun muassa pitkäikäinen taistelu- sekä itsepuolustuslaji, mutta sillä on myös tärkeä rooli terveyden ja hyvinvoinnin turvaajana tarjotessaan harrastajalleen tehokkaan liikuntaharrastuksen. Se on lisäksi erinomainen keino rentoutua raskaan työpäivän jälkeen.

Vaikka meille opetetut sarjat vaikuttivat melko yksinkertaisilta, vaikeus suomalaisille paistoi epäilemättä kehon hallinnassa ja koordinaatiossa sekä lihasten liikkuvuudessa. Kuitenkin oli sanomattakin selvää, että kaikki nauttivat uusien asioiden oppimisesta ja osasivat ottaa ilon irti, vaikka kyse olisi sitten ollutkin omasta epäonnistumisesta.

Blogia päivitetään matkan jälkeenkin

Päivityksiä tähän blogiin tulee vielä runsaan viikon ajan matkan jälkeen. Päivityksiä ei voitu tehdä ajan tasaisesti vaan ne jouduttiin tekemään Suomesta käsin. Kiinan suuri palomuuri (The Great Firewall of China) esti Blogger-palvelun käytön.

Koneen hissejä ja olympialaisten henkeä

Keskiviikkona 3.5. oli ohjelmassa vierailu Kesäpalatsiin, Kone Oy:n toimistolle ja Olympia kylään. Herätys oli tuttuun tapaan vähän ennen kello kuutta, koska koululla on ehdottomasti oltava 7:20. Koululla osallistuimme ensin kaikkien 3500 oppilaan yhteiseen aamujumppaan koulun pihalla, jonka jälkeen lähdimme minibussilla kohti Kesäpalatsia.

Palatsialue on erittäin suuri (useita kymmeniä hehtaareja). Se on ollut Kiinan keisarien kesänviettopaikkana ja olikin erittäin vaikuttava nähtävyys, jättimäisine tekojärvineen, värikkäine rakennuksineen kaikkineen. Palatsivierailun jälkeen kävimme lounaalla syömässä Pekingin ankkaa, jonka jälkeen jatkoimme Kone Oy:n toimistolle. Meille esiteltiin laajasti Kone Oy:n toimintaa Kiinassa ja muualla maailmassa. Koneella on useita toimipisteitä Kiinassa ja se työllistää paljon ihmisiä ja on hyvin tunnettu yritys. Kone on rakentanut hissit Kiinassa muun muassa Pekingin kansallisteatteriin, lentokentälle sekä olympiastadionille.

Yritys esittelyn jälkeen suuntasimme kohti Olympiapuistoon, jossa järjestettiin vuoden 2008 olympiakisat. Sekä kisat että sitä varten rakennetut kisojen suorituspaikat ovat suuri ylpeyden aihe kiinalaisille eikä suotta. Alue on laaja mitä sen toki pitikin olla, koska vierailijoita oli satoja tuhansia. Linnunpesän muotoinen päästadion on hyvä esimerkki Kiinan omalaatuisesta arkkitehtuurista, jota näkee kaikkialla kaupungilla. Myös uintikisoja varten rakennettu uimahalli oli erikoisen näköinen. Arkkitehtuurin inspiraationa oli ollut saippuakuplat ja rakennuksen ulkoseinät muistuttivatkin erehtymättömästi yhteen liittyneitä saippuakuplia.

Kaiken kaikkiaan reissu on ollut tähän mennessä todella onnistunut. Vaikka kulttuurien välisiä yhtäläisyyksiä on vähän, on suurimmilta kulttuurishokeilta vältytty. Ihmiset ovat myös todella ystävällisiä ja aina valmiita auttamaan, jopa täysin tuntemattomatkin. Ihmiset myös hymyilevät lakkaamatta, eivätkä näytä oikeita tunteitaan, joten voi olla vaikeaa tietää milloin olet ehkä tehnyt jotain vääriin tai muuta. Olemme nähneet paljon, vaikka nähtävää näin suuressa kaupungissa olisi toki rutkasti enemmänkin kuin mitä ehdimme viikossa nähdä ja kokea.

Ankkaa pekingiläisittäin

Olimme kävelleet ja palelleet aamupäivän, joten lämmin ruoka ravintolassa kuulosti ihanalta. Bussin jätettyä meidät korkean rakennuksen eteen, kävelimme siinä olevaan hienoon kiinalaiseen ravintolaan. Ellei meille olisi kerrottu, että luvassa oli ankkaa, ruokalajin olisi arvannut viimeistään ravintolassa olevista veistoksista. Meidät ohjattiin kahteen katettuun ja pyöreään pöytään. Jokaiselle oli katettu kaksi erikokoista lautasta, pieni kulho ja lusikka, syömäpuikot sekä teemuki. Pöydän keskellä oli pyörivä taso jolle ruuat laitettaisiin. Kauaa ei tarvinnut odottaa tyhjän pöydän ääressä.

Tarjoilijat kantoivat lukuisia erilaisia ruoka-annoksia pöytään. Monissa annoksissa huomasi selvästi olevan ankkaa, mutta joistakin ruuista ei nähnyt mitä ne olivat. Olin kuullut monelta taholta ettei kannattanut kysyä, mitä ruoka sisälsi, joten päätin jättää mysteerit ratkaisematta.

Tarjolla oli keittoa ja ankkaa eri muodoissa, mutta myös kasviksia, sieniä ja porsaan lihaa. Lempiruuakseni nousi taikinaan friteerattu katkarapu. Se oli koristeltu rapealla raasteella, joka ulkonäöltään muistutti paljon porkkanaraastetta. Ikävä kyllä jokaiselle tarjoiltiin vain yksi katkarapu. Toinen erityisen maittava annos mielestäni oli kiinalainen "tortilla". Ohut taikinalätty täytettiin ankan rapeaksi paahdetulla nahkalla sekä lihalla. Mukaan laitettiin vielä soijan näköistä paksua kastiketta, kurkkua sekä valkoisia tikkuja muistuttavia vihanneksia. Sen jälkeen lätty käärittiin ja syötiin puikoilla. Käärimiseen eivät puikkojen käyttötaitoni riittäneet, vaan tein sen omin sormin.

Ruokalajeja tuli koko ajan lisää ja vanhoja vietiin samaa tahtia pois, vaikka annoslautanen ei ollut huvennut edes puolilleen. Juomana toimi vähemmän ruokaan sopivat Coca-Cola ja Sprite. Tee tosin oli hyvää, eikä sitä tarvinnut edes pyytää lisää, kun kuppi oli jo täytetty. Ruokailu ei loppunut länsimaiseen tapaan makeaan jälkiruokaan vaan suolaiseen suupalaan. Jokainen sai taikinanyytin, joka kastettiin soijaliemeen. Ilmeemme eivät olleet suoraan kulinaarisen nautinnon jäljiltä, mutta omasta mielestäni pinaattitäytteinen nyytti oli hyvää.

Ruokailun jälkeen vessat täyttyivät, sillä bussimatka seuraavaan kohteeseemme tulisi viemään tunnin verran. Monien kauhuksi hienon ravintolan ainoa pöntöllinen vessa oli kuitenkin suljettu. Ainoana vaihtoehtona oli "reikä maassa" -vessa. Itseäni se ei järkyttänyt lainkaan. Olihan se jopa hygieenisempi kuin pönttö, ja eikö kyykkypissa ole kuitenkin hyvin tunnettu termi Suomessa muutenkin?

Paula

Taivaallisen rauhan aukiolla

Öisen ukkosmyrskyn ja aamuun asti jatkuneen rankkasateen takia aamuvoimistelut olivat torstaina 5.5. peruutettu. Niinpä vietimme aamulla aikaa omien kiinalaisten isäntiemme kanssa heidän kotiluokissaan. Minun luokassani oli menossa fysiikan tunti ja kiinalaiset ystävämme opiskelivat melko haastavaa fysiikkaa ikäisikseen.

Koululta siirryimme Kiellettyyn kaupunkiin, jossa vietimme aamupäivän. Lounastimme sen jälkeen nuudeleistaan kuuluisassa ravintolassa. Syönnin jälkeen jatkoimme Tiananmenin aukiolle. Tiananmenin aukio on valtava ja sinne mahtuu miljoona ihmistä. Se sijaitsee Kielletyn kaupungin eteläpuolella ja sen ympärillä on valtakunnan tärkeimpiä rakennuksia kuten Kiinan kansantasavallan luojan Mao Zedongin mausoleumi, Kiinan kansallismuseo sekä Kansankongressin palatsi eli eduskunta. Lisäksi aukiolla on kuva Maosta sekä lipputanko, johon Kiinan lippu nostetaan joka päivä auringon noustessa ja lasketaan auringon laskiessa.

Aukiolla ollessani tunsin itseni melko pieneksi muiden ihmisten joukossa. Tiananmenin vartioinnin määrä kaikkine sotilaineen, turvatarkastuksineen ja valvontakameroineen sai minut melko huvittuneelle tuulelle. Aukiolla niin kuin kaikkialla muuallakin pääsimme jälleen poseeraamaan kiinalaisten valokuviin. Heitä huvitti myös kun leikimme sokeaa merimiestä. Leikki oli tarpeellinen, sillä opin vasta nyt, matkan neljäntenä päivänä, kaikkien matkalla olevien nimet. Aukiolta jatkoimme Silkkitorille shoppailemaan hullunkuristen, tavaraa tyrkyttävien kauppiaiden sekaan. Oli muuten ahdistuskohtaus melko lähellä.

 Tienanmenin aukiolla

Maon mausoleumilla

Loistoa ja rappiota

Heti aamuvoimisteluiden jälkeen lähdimme bussilla kohti Kesäpalatsia.  Matka sujui rattoisasti ja tänään huomasi pilvisen sään ansiosta kuinka saasteista ilma on. Kesäpalatsi on keisarille rakennettu kesäasunto, johon kuului jättimäinen puutarha. Puutarha on tyypillinen kiinalainen puutarha, jossa on symboliikkaa yli länsimaalaisen ymmärryksen. Esimerkiksi sisääntuloja peittää aina iso kivi herättääkseen katsojan huomion puutarhaan. Virtaavan veden läsnäolo toi mukanaan rikkauksia sekä mukavan äänen. Kesäpalatsin puutarhassa oli myös keisarin leijona ja keisarinnan riikinkukko symbolit. Puutarha oli rakennettu keisarille paikaksi, jossa oli mahdollisuus päästä luonnon lähelle. Itselleni tuli kuitenkin hiukan epätodellinen olo, sillä puutarha oli keinotekoinen mukaan lukien rakennettu suuri tekojärvi.

Tunnetuin ajanjakso Kesäpalatsin historiassa sijoittuu mantsu -dynastian leskikeisarinna Cixin ajalle. Cixi oli keisarin jalkavaimo. Hän juonitteli itsensä asemaan, jossa hänen oma poikansa toimi vain nukkehallitsijana. Cixi rakennutti itselleen koristeellisia rakennuksia kuten oman ostoskeskuksen ja marmorilaivan. Leskikeisarinna oli luonut itselleen täydellisen ”kesäpaikan” käyttämällä häikäilemättä kansan rahoja. Koska rahaa kului liikaa keisarin rappiolliseen elämään, kansa rupesi kapinoimaan ja syntyi Kiinan tasavalta vuonna 1911.

Turmiollisen hieno keisarillinen elämä kuulostaa meille tutulta. Olemme suomalaisina kuulleet historiasta Venäjän tuhlailevista tsaareista. Niin Venäjälle kuin Kiinalle on yhteistä keisarikuntien vallankumouksellinen loppu. 

Kulttuuria ja shoppailua

Perheeni herätys on aina kello kuudelta, eikä tänään ollut poikkeus. Cathyn isoäidin laittaman aamupalan jälkeen tosin emme lähteneet äidin autolla koululle kuten yleensä, vaan pääsin kokeilemaan bekignin metroa. Pekingissä on niin paljon ihmisiä, että kadut täyttyvät autoista ruuhka-aikaan ja auton saasteet huonontavat lisää kaupungin ilmanlaatua. Joten ruuhkien ja saasteiden vuoksi autoa ei saa ajaa jokapäivä: tänään oli perheeni auton lepopäivä. Tosin en tiedä kuinka tehokas systeemi loppujen lopuksi on. Cathyn mukaan perheillä joilla on varaa, yrittävät säännön takia ostaa toisen auton- jotta autolla pääsee liikkeelle joka päivä. Ja kielto on voimassa kello 8 – 20, joten työmatkat taittuvat vielä autolla. Joka tapauksessa menin metrolla koululle, kuten Cathy normaalisti koululle meneekin. Metro oli toimiva, moderni ja siisti, vaikka näkemäni asemat olivat kuulemma jo 15 vuotta vanhoja.

Me lähdimme koululta kohti Kiellettyä kaupunkia. Uusi opas ei antanut levätä matkan aikana vaan aloitti opastuksen jo bussissa. Mutta hän puhui selkeää englantia, ja paljon kiinnostavammin ja avoimemmin kuin aikaisempi oppaamme. Hänen aiheitaan olivat Kiinan yhdenlapsenpolitiikka, viimeisen keisarin elinvaiheet, ja kuinka monipuolinen ja erilainen on yhtenäinen Kiina. Hän vertasi Kiinaa Eurooppaan. Pekingiin verrattuna muut osat Kiinaa ovat erilaisia ja kieli on vaihtelevaa kuten Euroopassa. Kiinassa enemmistönä olevat Han-kiinalaiset ovat kuitenkin vallassa. Han-kiinalainen oppaamme puhui ”meistä” ja ”muista” kiinalaisista, mikä tuntui oudolta. Kielletty kaupunki oli upea nähtävyys ja nähtävyys olimme myös mekin ”muille” kiinalaisille. Kiinalaiset räpsivät kuvia meistä siinä missä leijonapatsaistakin. Kiinalaisturistien kuvien otto jatkui kun saavuimme Tienanmenin aukiolle, maailman suurimmalle aukiolle, jolle mahtuu miljoona ihmistä. Ja valtava se olikin, toisessa päässä olevat ihmiset näkyivät melkein vain pisteinä. Aukiolla saimme tietää lisää Maosta ja Kiinan kommunistisesta puolueesta. Tienanmenin aukiolla kun sijaitsevat  sekä Maon mausoleumi että Kiinan kansankongressin palatsi eli eräänlainen eduskuntatalo.

Päivän viimeinen kohde oli silkkimarketti. Se oli kokonaan oma kokemuksensa. Tavaraa oli laidasta laitaan: laukuista koruihin ja teehen. Tärkeintä kaupankäynnissä siellä oli tinkiminen. Alussa maksoin ehkäpä ylihintaa tavaroistani, mutta sitten aloin päästä kiinni touhuun. Aluksi myyjä sanoo naurettavan korkean summan, 850 for the dress, josta ankaran tinkimisen, tuotteen haukkumisen ja poispäin kävelyn jälkeen joutuu maksamaan 200 (20€). Myyjä puolestaan yrittää sekoittaa ostajan pään puhumalla tuotteen arvosta, ja oli loppusumma mikä hyvänsä, se tuntuu heti ostotilanteen jälkeen halvalta. Tosin halvalla sieltä pystyi myös saamaan.  Silkkimarketissa näkyi muuten tähän mennessä eniten eurooppalaisia turisteja: Myös paikan mainoksessa näkyi peukkua pitävä amerikkalainen.                                                                               

Suvi

 Suomalainen - kohteen kiinnostavin kuvauskohde

Yksi monista pakollisista yhteiskuvista

Kulttuuria ja shoppailua 2

Aamulla ohjelmaa vilkaistessani huomasin että edessä tulee olemaan varsin perinteinen turistipäivä. Ensin olisi luvassa Kielletty Kaupunki, sitten Tian'anmenin aukio ja iltapäivällä meitä odottaisi yksi Pekingin vanhimmista kauppapaikoista; valtava Silk Market. Kamera ja rahat siis laukkuun ja hyvät kävelykengät jalkaa!

Henkilökohtaisesti Kielletty kaupunki oli jo ennen Kiinan lähtöämme Kiinan muurin ohella paikka, jossa käymistä odotin todella paljon. Vieläkin kiinnostavammaksi vierailun teki se, että olin esitystäni valmistellessa jo valmiiksi perehtynyt joihinkin Kielletyn kaupungin asioihin. Oppaamme Kevin oli mielestäni aivan mahtava; hän puhui kiinalaisella mittakaavalla hyvää englantia, tiesi mistä puhui ja oli vielä kaiken lisäksi todella mukavan oloinen tyyppi. Astuimme siis sisään Kiellettyyn kaupunkiin ja lähes kilometrin mittainen vaellus vastakkaiselle portille alkoi.

Kielletty Kaupunki on jaettu kahteen osaan, joista toisessa keisari hoiteli bisneksiään, ja toinen oli tarkoitettu keisarin ja hänen jalkavaimojensa sekä palvelijoidensa asuinalueeksi. 'Bisnes alue' oli mielestäni jopa vähän kolkko, sillä siellä ei ollut yhtään puita tai muitakaan kasveja, ja rakennukset olivat hyvin pitkälti samankaltaisia. Asuinpaikaksi tarkoitettu alue taas oli todella hienoine puutarhoineen, mosaiikkikäytävineen ja näköalatorneineen. Monessa vaiheessa Kielletyssä kaupungissa ollessamme meissä kovasti hilpeyttä aiheutti joidenkin kiinalaisten into päästä samaan kuvaan eurooppalaisen kanssa.

Porteista ulos päästyämme ja hetken bussia odoteltuamme päädyimme nuudeliravintolaan ja Tian'anmenin aukion kautta vaikuttavan Silk Marketin eteen. Aikaa ei ollut tuhlattavaksi, joten jakauduimme ryhmiin, teimme sotasuunnitelmat ja ryntäsimme pää kolmantena jalkana ostoksille. Ostettavaa tosiaankin riitti, mutta aikaa oli vähän joten tinkaamiselle ei oikein meinannut jäädä tarpeeksi aikaa. Kuitenkin paluumatkalla tämän ”urheilusuorituksemme” jälkeen bussi täyttyessä äänekkäästä ja iloisesta puheen sorinasta, päättelin suurimman osan ryhmämme jäsenistä saaneen tehtyä varsin hyviä ostoksia.

Maria

Kielletyn kaupungin puutarhan rauhaa

Opetustuokio Kielletyssä kaupungissa

Suomalaiset yritykset Kiinassa

Kävimme tänään tapaamassa muutamaa Kiinassa työskentelevää suomalaista ja kuulimme hieman Kiinassa työskentelystä ja sen haasteista. Kokemuksistaan kertoivat Kiinan Suomen suurlähetystössä työskentelevä ja Espoon Soukasta kotoisin oleva Juho Simpura, Finprossa työskentelevä Eija Tynkkynen ja Ixonoksen työntekijä Tuomo Flack.

Esitelmöitsijät kertoivat suomalaisen työvoiman ja yritysten osuudesta Kiinassa. Ainut varsinainen suuri suomalainen brändi Kiinassa on täällä hyvin menestynyt Nokia, vaikkakin myös esimerkiksi Cargotecilla ja Koneella on täällä omat suuret konttorinsa. Erityisen hyvin täällä siis menestyy suomalainen konepaja/teknologia -teollisuus. Suomalaisia yrityksiä täällä Pekingin alueella on noin 80, Shanghain alueellaa noin 150 ja Hongkongin alueella noin 80. Yhteensä suomalaisia työntekijöitä on noin 60000.

Ixonuksen Tuomo Flack kertoi meille hieman firmastaan, sekä kulttuurieroista johtuvista hankaluuksista kaupankäynnissä. Ixonos on keskittynyt kännykköjen design-puoleen ja ohjelmistoihin. Heidän asiakkaitaan ovat mm. Nokia ja Elisa. Kiinassa yritys aloitti toimintansa vasta 2008. Flack ja Tynkkynen mainitsivat suureksi ongelmaksi kaupankäynnissä kiinalaisen luottamuksen saamisen, johon voi helposti mennä vaikka vuosi. Kiinassa ei myöskään kiirehditä aivan turhaan, vaan aikataulut saattavat venyä kiinalaisten kanssa asioidessa. Muita merkittäviä kulttuurieroja ovat esimerkiksi kiinalaisten   yhteisöllisyys, sekä voimakas tarve jälkeläisten huolehtimiseen.

Luentoja kuunnellessa huomasi jo itse todistaneen samoja seikkoja kulttuurieroista kuin he mainitsivat: esimerkiksi ruokailu on Kiinassa sosiaalinen tapahtuma, siinä missä Suomessa keskitytään enemmän syömiseen.

Lauri Ruokonen 2C

Ensimmäisen päivän tuntemuksia

The Project China alkaa Helsinki-Vantaan lentokentältä vailla tietoa mitä määränpäässä odottaa. Noin kahdeksan tunnin lennon jälkeen saavumme aurinkoiseen Pekingiin. Katson minibussista ohi kiitäviä mersuja, audeja ja bemareita. Uskomattoman nopea talouskasvu näkyy jo selvästi kiinalaisten arjessa. Itse en odottanut näkeväni niin paljon eurooppalaisia autoja.

Hämmästyneenä saavumme lopulta ystävyyskoulullemme. Maukkaan aamiaisen jälkeen meidät jaetaan meidän isäntäperheisiin. Hetken kuluttua olemmekin jo "kotona". Siellä tutustun perheeseen kunnes lähden syömään ja pelaamaan korista muutaman muun kiinalaisen ja suomalaisen kanssa. Toimeen tuleminen kiinalaisten kanssa on todella helppoa.

Runsaan valvomisen seurauksena väsymys alkaa painaa armotta päälle. Siitä huolimatta ensimmäinen päivä Pekingin miljoonakaupungissa on sujunut kerrassaan loistavasti!

Oliver

Kulttuurinyrjähdyksiä

Jo hyvin pienen altistuksen jälkeen matkaaja voi helposti todeta, etteivät idän ja lännen kulttuurit kohtaa kovin aivan kitkattomasti. Kiinalaiset näyttäisivät ajattelevan ja tekevän lähes kaiken eri tavalla silloinkin, kun kuvittelit sen olevan mahdotonta.  Yksinkertaisimmatkin toiminnot ovat täällä uusia ja ihmeellisiä, ja niiden kanssa on vain opittava elämään sopeutuakseen paikalliseen elämäntyyliin. Seuraavat esimerkit edustavat vain murto-osaa lukemattomista kulttuurieroista, joihin vuorokauden aikana Pekingin kaduilla voi törmätä.

Päivän ensimmäinen kolahdus iskee usein jo herätyskellon soidessa: kouluun on ehdottomasti ehdittävä kello 7.20 koko koulun yhteisiin aamuvoimisteluihin.  Myöhästymisestä kärsii yhteisöä korostavassa ilmapiirissä usein koko luokka. Opiskelu jatkuu myöhään iltapäivään saakka, ja läksyjen määrä on moninkertainen omaamme verrattuna. Kiinalaisilla lukiolaisilla vapaa-aikaa on siis hyvin rajallisesti, eivätkä he juuri ehdi edes katsoa televisiota. Myös esimerkiksi seurustelu on lukiolaisilta ankarasti kielletty.

Toinen hyvä ympäristö etsiä kulttuurieroavaisuuksia on koti. Kiinalaiseen kotiin astuessaan on hyvä tuoda mukanaan lahjoja perheelle kuitenkin tiettyjä sääntöjä noudattaen: esimerkiksi lahjan värimaailmaa tulee miettiä tarkasti. Ruokailuun liittyvistä kulttuurieroista voisi kirjoittaa kolmen kirjasarjan verran: raaka-aineet, käsittelytavat, aterimet ja rytmi poikkeavat täysin suomalaisesta ruokakulttuurista. Ateriat koostuvat tyypillisesti useista ruokalajeista, joita syödään käytännössä suoraan tarjoiluastioista omilla puikoilla. Varsinaista jakoa alku- ja pääruokiin ei ole, ja jälkiruokaa ei usein tarjota laisinkaan.

Ehkä eniten päänvaivaa länsimaalaisille vierailijoille aiheuttavat kuitenkin kommunikointiin ja kanssakäymiseen liittyvät erot, jotka eivät todellakaan lopu kieleen. Ongelmia viimeiseen asti välttelevät kiinalaiset eivät helposti paljasta todellisia tunteitaan, vaan kätkevät ne loputtoman hymyn alle. Hyvin usein he haluavat olla samaa mieltä keskustelukumppaninsa kanssa, oli todellinen tilanne mikä tahansa. Myös monet eleet tulkitaan eri tavalla kuin meillä.  On olennaista muistaa, kun kiinalaisten kanssa on vuorovaikutuksessa, että välttää keskustelukumppaninsa nolaamista - kiinalaiset ottavat kasvojensa menetyksen hyvin raskaasti. Tämä sääntö toimii onneksi kahteen suuntaan: vastavuoroisesti kiinalaiset eivät ehdoin tahdoin halua saada sinua nolostumaan, eivätkä he siksi yleensä huomauta, vaikka tekisitkin jotain hieman väärin.

Adelina

Pekingin ankkaa syömässä

Riksha-ajelu Hutongeilla

Matkamme toisena päivänä vierailimme Hutong-alueella, jotka ovat Ming.dynastian ajan asumuksia. Niissä asui virkamiehiä ja varakkaita kauppiaita. Tämä perinteinen asumismuoto oli häviämässä, ennen kuin tällä vuosituhannella niitä on alettu suojella.

Hutong-alueella sijaitsee kaksi kaupungin vanhoista torneista. Ensimmäiseksi kiipesimme kapeaa ja jyrkkää portaikkoa pitkin Rumputorniin. Tornissa oli jäljellä yksi alkuperäisistä vahtirummuista, joilla ennen ilmoitettiin ajan kuluminen tunneittain. Katsoimme lyhyen rumpuesityksen, jossa viisi soittajaa soittivat uudempia ja isompia rumpuja. Soittajat olivat todella hyviä ja rummuista lähti mahtava ääni. Esityksessä oli käytössä väittämän mukaan maailman suurin rumpu.

Rumputornin vastapäisessä niin sanotussa Kellotornissa osallistuimme teeseremoniaan, jossa meille opetettiin kuinka teetä tulee nauttia. Opin mm. sen, että teetä pitäisi haistella ennen juomista ja pieni teekuppi tulisi juoda tyhjäksi kolmella nielaisulla. Maistoimme kolmea erilaista teetä. joista musta tee oli suosikkini.   Hutong-kortteleissa hyppäsimme kaikki rikshojen kyytiin. Viimeistään tässä vaiheessa saatiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sillä kuskit ajelivat oman mielensä mukaan törmäillen ja ohitellen toisiaan ilman minkäänlaisia liikennesääntöjä. Ajelimme näin kapeita kujia eli hutongeja pitkin ja vierailimme yhdessä, joka oli aito kiinalainen asumus.

Erityisen mielenkiintoinen piirre talossa oli kivestä tehty taideteos, joka oli asunnon ulko-ovea vastapäätä. Teoksessa oli 4 lintua ja kukkia. Sen tehtävänä oli karkottaa pahat henget ja aaveet, jotka yrittäisivät päästä sisään taloon.

Riksha-ajelu oli niin hauskaa, että päätimme ajaa niillä päivän päätteeksi vielä yhden kierroksen!

Kristiina

Iltapäiväajelulla Hutongeissa

 Riksa ajelulla pysähdyttiin Pekingin kellotornilla

 Hutongin kapeilla kujilla

Rumputorni

Kiinan suuri palomuuri

Kiinan suuri palomuuri estää meitä päivittämästä kunnolla blogia. Kiitokset lehtori Kyösti Blinnikalle, joka ystävällisesti toimii apurinamme tiedon saamiseksi sinne Suomeen. Tänään on nettiongelmien takia vain kuvallinen kertomus päivästämme. Huomenna pyrimme laajempaan päivitykseen.

[Matkalaiset ovat sähköpostilla lähettäneet tekstin ja kuvat. Olen sitten JP:n tunnuksilla lisännyt ne blogiin / KB]

 Koulu alkaa aamujumpalla

Koulun esittely koulun neuvotteluhuoneessa

Pitkän matkan jälkeen

Saavuimme aamutuimaan kello 6.30 Pekingiin. Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Puolelta päivin mittarissa oli jo +26 astetta, mutta mukava leppoinen tuuli teki säästä meille pohjolan asukeille varsin miellyttävän.

Koululla odotti meitä traditionaalinen kiinalainen aamiainen, johon kuului taikinanyytit, friteeratut leipätikut, riisivelli, mausteiset höyrytetyt kananmunat ja keitot.

Aamiaisen jälkeen opiskelijat tapasivat ensimmäisen kerran isäntäperheensä. Jännitystä oli havaittavissa kaikissa osapuolissa. Seuraavassa päivityksessä on kuulumisia ensimmäisestä päivästä kiinalaisessa perheessä.

Oliver

Kun perheet oli jaettu, lähdimme kotiin taksilla, sillä perheellä ei ole autoa. En ole varma missä perhe asuu, kun suurin osa kartoista loppuu kesken. Perheen opiskelija sanoi, että kouluun on 10 km. Perheen isä puhuu hieman englantia ja kommunikaatiossa ei ole ongelmia. Lähdimme lounaan jälkeen heti suureen puistoon kävelemään moneksi tunniksi. Vasta hieman ennen viittä lähdimme syömään hot potia ravintolaan. Erityisesti mieleeni jäi juuri ruokailu, sillä en tiennyt yli puolen ruokien nimiä, joita heitettiin tuliseen liemeen [Joel sai myöhemmin tietää syöneensä Pekingin kuuluisaa "hot potia" JPL].

Seuraavana aamulla oli yllättävän pirteä olo, vaikka en koneessa saanut nukkunutkaan. Herätys oli harmittavan aikaisin jo kuudelta. Aamupala oli vähäinen ja pieni, söin dumplinkeja, joissa oli lihaa ja vihanneksia. Tuli hieman kiire, enkä halua myöhästyä, koska siitä annetaan rangaistus koko luokalle, jonka oppilas myöhästyy. Tulimme kaikesta huolimatta myöhässä, enkä osallistunut aamujumppaan, katsoin vain. Näytti erikoiselta yli tuhat oppilasta siisteissä riveissä jumppaamassa.

Joel L 

Odottavia tunnelmia

Jännitystä ilmassa

Uusia ystäviä

Maisterit Halavaara & Lehtonen