Henkilökohtaisesti Kielletty kaupunki oli jo ennen Kiinan lähtöämme Kiinan muurin ohella paikka, jossa käymistä odotin todella paljon. Vieläkin kiinnostavammaksi vierailun teki se, että olin esitystäni valmistellessa jo valmiiksi perehtynyt joihinkin Kielletyn kaupungin asioihin. Oppaamme Kevin oli mielestäni aivan mahtava; hän puhui kiinalaisella mittakaavalla hyvää englantia, tiesi mistä puhui ja oli vielä kaiken lisäksi todella mukavan oloinen tyyppi. Astuimme siis sisään Kiellettyyn kaupunkiin ja lähes kilometrin mittainen vaellus vastakkaiselle portille alkoi.
Kielletty Kaupunki on jaettu kahteen osaan, joista toisessa keisari hoiteli bisneksiään, ja toinen oli tarkoitettu keisarin ja hänen jalkavaimojensa sekä palvelijoidensa asuinalueeksi. 'Bisnes alue' oli mielestäni jopa vähän kolkko, sillä siellä ei ollut yhtään puita tai muitakaan kasveja, ja rakennukset olivat hyvin pitkälti samankaltaisia. Asuinpaikaksi tarkoitettu alue taas oli todella hienoine puutarhoineen, mosaiikkikäytävineen ja näköalatorneineen. Monessa vaiheessa Kielletyssä kaupungissa ollessamme meissä kovasti hilpeyttä aiheutti joidenkin kiinalaisten into päästä samaan kuvaan eurooppalaisen kanssa.
Porteista ulos päästyämme ja hetken bussia odoteltuamme päädyimme nuudeliravintolaan ja Tian'anmenin aukion kautta vaikuttavan Silk Marketin eteen. Aikaa ei ollut tuhlattavaksi, joten jakauduimme ryhmiin, teimme sotasuunnitelmat ja ryntäsimme pää kolmantena jalkana ostoksille. Ostettavaa tosiaankin riitti, mutta aikaa oli vähän joten tinkaamiselle ei oikein meinannut jäädä tarpeeksi aikaa. Kuitenkin paluumatkalla tämän ”urheilusuorituksemme” jälkeen bussi täyttyessä äänekkäästä ja iloisesta puheen sorinasta, päättelin suurimman osan ryhmämme jäsenistä saaneen tehtyä varsin hyviä ostoksia.
Maria
Kielletyn kaupungin puutarhan rauhaa
Opetustuokio Kielletyssä kaupungissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti