Kulttuuria ja shoppailua

Perheeni herätys on aina kello kuudelta, eikä tänään ollut poikkeus. Cathyn isoäidin laittaman aamupalan jälkeen tosin emme lähteneet äidin autolla koululle kuten yleensä, vaan pääsin kokeilemaan bekignin metroa. Pekingissä on niin paljon ihmisiä, että kadut täyttyvät autoista ruuhka-aikaan ja auton saasteet huonontavat lisää kaupungin ilmanlaatua. Joten ruuhkien ja saasteiden vuoksi autoa ei saa ajaa jokapäivä: tänään oli perheeni auton lepopäivä. Tosin en tiedä kuinka tehokas systeemi loppujen lopuksi on. Cathyn mukaan perheillä joilla on varaa, yrittävät säännön takia ostaa toisen auton- jotta autolla pääsee liikkeelle joka päivä. Ja kielto on voimassa kello 8 – 20, joten työmatkat taittuvat vielä autolla. Joka tapauksessa menin metrolla koululle, kuten Cathy normaalisti koululle meneekin. Metro oli toimiva, moderni ja siisti, vaikka näkemäni asemat olivat kuulemma jo 15 vuotta vanhoja.

Me lähdimme koululta kohti Kiellettyä kaupunkia. Uusi opas ei antanut levätä matkan aikana vaan aloitti opastuksen jo bussissa. Mutta hän puhui selkeää englantia, ja paljon kiinnostavammin ja avoimemmin kuin aikaisempi oppaamme. Hänen aiheitaan olivat Kiinan yhdenlapsenpolitiikka, viimeisen keisarin elinvaiheet, ja kuinka monipuolinen ja erilainen on yhtenäinen Kiina. Hän vertasi Kiinaa Eurooppaan. Pekingiin verrattuna muut osat Kiinaa ovat erilaisia ja kieli on vaihtelevaa kuten Euroopassa. Kiinassa enemmistönä olevat Han-kiinalaiset ovat kuitenkin vallassa. Han-kiinalainen oppaamme puhui ”meistä” ja ”muista” kiinalaisista, mikä tuntui oudolta. Kielletty kaupunki oli upea nähtävyys ja nähtävyys olimme myös mekin ”muille” kiinalaisille. Kiinalaiset räpsivät kuvia meistä siinä missä leijonapatsaistakin. Kiinalaisturistien kuvien otto jatkui kun saavuimme Tienanmenin aukiolle, maailman suurimmalle aukiolle, jolle mahtuu miljoona ihmistä. Ja valtava se olikin, toisessa päässä olevat ihmiset näkyivät melkein vain pisteinä. Aukiolla saimme tietää lisää Maosta ja Kiinan kommunistisesta puolueesta. Tienanmenin aukiolla kun sijaitsevat  sekä Maon mausoleumi että Kiinan kansankongressin palatsi eli eräänlainen eduskuntatalo.

Päivän viimeinen kohde oli silkkimarketti. Se oli kokonaan oma kokemuksensa. Tavaraa oli laidasta laitaan: laukuista koruihin ja teehen. Tärkeintä kaupankäynnissä siellä oli tinkiminen. Alussa maksoin ehkäpä ylihintaa tavaroistani, mutta sitten aloin päästä kiinni touhuun. Aluksi myyjä sanoo naurettavan korkean summan, 850 for the dress, josta ankaran tinkimisen, tuotteen haukkumisen ja poispäin kävelyn jälkeen joutuu maksamaan 200 (20€). Myyjä puolestaan yrittää sekoittaa ostajan pään puhumalla tuotteen arvosta, ja oli loppusumma mikä hyvänsä, se tuntuu heti ostotilanteen jälkeen halvalta. Tosin halvalla sieltä pystyi myös saamaan.  Silkkimarketissa näkyi muuten tähän mennessä eniten eurooppalaisia turisteja: Myös paikan mainoksessa näkyi peukkua pitävä amerikkalainen.                                                                               

Suvi

 Suomalainen - kohteen kiinnostavin kuvauskohde

Yksi monista pakollisista yhteiskuvista